Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

le Rêve Leon III

EV-I
(6,5 - 10 - 3 - 5 - 2 - 5 = 31,5p)
KV-II
()

KUVA 1

Virallinen nimi le Rêve Leon III Kasvattaja VRL-11720 Piste
Kutsumanimi Leo Omistaja VRL-11720 Piste
Rekisterinumero VH16-012-0201 Painotus Yleispainotteinen
Syntynyt 03.07.2016 http://reve.suntuubi.com/datafiles/userfiles/Image/Maiden%20liput/nl.gif Koulutustaso ko. Int I, re.130cm, me.100cm
Rotu Hollanninpuoliverinen Säkäkorkeus 168cm
Sukupuoli Ori Väri Ruunikko

Ikääntyminen

3v - 00.00.0000
4v - 00.00.0000
5v - 00.00.0000
6v - 00.00.0000
7v - 00.00.0000
8v - 00.00.0000
9v - 00.00.0000
10v - 00.00.0000
11v - 00.00.0000
12v - 00.00.0000
13v - 00.00.0000
14v - 00.00.0000
15v - 00.00.0000
16v - 00.00.0000
17v - 00.00.0000
18v - 00.00.0000
19v - 00.00.0000
20v - 00.00.0000
21v - 00.00.0000
22v - 00.00.0000

Luonnekuvaus

Leo on luonteeltaan kiltti ja lempeä ori, mutta joissain asioissa ei pelkää yhtään laittaa vastaan. Sillä on herkkä selkä, joten satulan asetus on asia, josta Leo ei ollenkaan tykkää. Herkkyyteen ei tiedetä syytä, joskus sitä käydään hieromassa niin selkä on taas hieman parempi. Satula ei kuitenkaan enää ole niin paha, kun satulaksi on vaihdettu kevyt ja helposti laitettava satula.

Hoitaessa Leo on rauhallinen. Tavalliseen tapaansa arkea positiivisesti naurattava alahuuli lörpöttää niin tilanteessa kuin tilanteessa. Leo on tottunut kaikenlaisiin toimenpiteisiin, mutta herkkä selkä on joskus hieman ongelma. Loimen ja satulan laitossa ei paljoa kannata vitkutella, jos haluaa, ettei Leoa satu. Ei se herkkyys kuitenkaan paha ole, joten usein voi olla niinkin, ettei Leo reagoi ollenkaan. Lisäksi harjatessa kannattaa hieman varoa, muttei liikaa, ettei selkään jää likaa. Leo on hoitaessa lisäksi vähän eloisa, sillä pitämistään ihmisistä se on kiinnostunut ja haluaisi laittaa turpansa mahdollisimman lähelle. Lisäksi Leo laskee lettejä laitettaessa aina päänsä alas, joka helpottaa työtä paljon.

Ratsastaessa Leo on unelma. Leo pitää enemmän kouluratsastuksesta, mutta esteetkään eivät ole ongelma. Toimii hienosti ja haluaa näyttää taitojaan, niin kilpatilanteessa kuin kotonakin. Se on herkkä avuille, mutta verkaksi kannattaa ottaa raippa. Sitä ei kyllä tarvitse ollenkaan käyttää, tai Leo hermostuu. Pikkuesteitä hypätessä Leon hyppytyyli on vähän sellainen tasajalkaa- hyppytyyli, mutta kun 80cm ja sitä isompia esteitä hypätään, niin Leo on unelma. Kääntyy hyvin, mutta pitää muistaa olla hyvä ulko-ohjatuki, sillä Leon tasapaino ei ole parhaimpia kovassa vauhdissa ilman sitä.

Tarhassa Leo pomottelee aika paljon, mutta kun joku sen kerran kuriin laittaa, niin ei se enää sitä tee. Jos se pomon paikan kuitenkin saa, niin se käyttää valtaa hyväkseen aika paljon. Lisäksi Leo tykkää piehtaroida paljon, joten sitä pääsee harjailemaan reippaasti. Laitumella laukkaa aina kerran laitumen läpi, se on sen mielestä hauskaa.

Sukutaulu

i. le Rêve Scootin Eclipse EV-I, ERJ-I, KWPN-II
VH-14-012-0222
kwpn, 167 cm, trn
ii. le Rêve Excidi ERJ-III
VH-13-012-0066
KWPN, 167 cm, rn, US
iii. Dream of Scipio
iie. Aurora ERJ III, YLA 3
ie. le Rêve Faline ERJ-II, YLA2, KWPN I
VH-13-012-0224
KWPN, 167 cm, trn, US
iei. RW Agent 007
iee. Reorn Doena ERJ II, YLA3
e. le Rêve All Natural KV-II
VH-15-012-0602
kwpn, 166 cm, rt, NL
ei. le Rêve Gosford
VH-14-012-0310
kwpn, 167 cm, US
eii. Glass Slipper FW KTK-I, KRJ-I, KWPN-I
eie. La Dream's Miracle Diamond KRJ-I, KWPN I, YLA2
ee. le Rêve Adorra KV-II, YLA3, KWPN I
VH-15-012-0168
kwpn, 166 cm, rt, NL
eei. le Rêve King of the Evil Storytellers KTK-II, KRJ-I
eee.Alegre's Lady Blood

Jälkeläiset

Syntynyt Varsan nimi Emän nimi Omistaja
28.07.16 Fast Aqua SVM Rantalix RGE VRL-13542 Adsku
       

Kilpailukalenteri

Sijoituksia yhteensä: 76 - Ykkössijoja: 23

ERJ (46) KRJ (30)
18.09.2016 - 120cm - Vähäpelto - 5/30
16.09.2016 - 120cm - Vähäpelto - 1/30
13.09.2016 - 120cm - Vähäpelto - 5/30
30.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/35
29.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 1/35
29.08.2016 - 120cm - Filmür - 3/18
29.08.2016 - 120cm - Huvitutti - 3/50
28.08.2016 - 120cm - Huvitutti - 4/50
28.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/35
28.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/22
27.08.2016 - 120cm - Filmür - 3/18
26.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 4/22
22.08.2016 - 120cm - Huvitutti - 5/50
21.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 1/35
21.08.2016 - 130cm - Silver Moon - 3/39
21.08.2016 - 130cm - Silver Moon - 1/39
20.08.2016 - 130cm - Silver Moon - 3/39
18.08.2016 - 120cm - Huvitutti - 4/50
18.08.2016 - 120cm - Filmür - 3/18
17.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/35
16.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 1/35
16.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 4/22
15.08.2016 - 120cm - Filmür - 2/18
14.08.2016 - 120cm - Huvitutti - 1/50
14.08.2016 - 120cm - Filmür - 4/18
14.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/22
13.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 5/35
13.08.2016 - 120cm - Filmür - 1/18
13.08.2016 - 120cm - Filmür - 1/18
11.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/35
10.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/22
10.08.2016 - 120cm - Filmür - 1/18
09.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 1/22
09.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/35
08.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 5/35
06.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/22
04.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/22
03.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/35
02.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/22
01.08.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/35
31.07.2016 - 120cm - Hanntrak - 4/35
30.07.2016 - 120cm - Hanntrak - 4/22
27.07.2016 - 120cm - Hanntrak - 3/22
23.07.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/22
23.07.2016 - 120cm - Hanntrak - 2/22
21.07.2016 - 120cm - Hanntrak - 1/22

KRJ-cup, 31.08.2016 - PSG - Runoratsut - 7/97
KRJ-cup, 30.11.2017 - Int.I - Oldfinion Dressage - 01/57

30.08.2016 - PSG - Hortensia - 1/18
29.08.2016 - Int.I - Wayward Dressage - 1/21
27.08.2016 - Int. I - Zurück - 4/17
26.08.2016 - Int. I - Hortensia - 2/20
26.08.2016 - Int.I - Wayward Dressage - 3/21
26.08.2016 - Int.I - Wayward Dressage - 1/20
24.08.2016 - Int.I - Wayward Dressage - 2/21
24.08.2016 - PSG - Hortensia - 1/18
23.08.2016 - Int. I - Hortensia - 4/20
22.08.2016 - Int.I - Wayward Dressage - 3/21
22.08.2016 - Int.I - Wayward Dressage - 4/20
22.08.2016 - Int. I - Hortensia - 2/20
22.08.2016 - Int. I - Zurück - 1/18
17.08.2016 - Int. I - Silver Moon - 1/9
16.08.2016 - Int. I - Silver Moon - 1/9
15.08.2016 - Int. I - Silver Moon - 2/9
15.08.2016 - Int. I - Silver Moon - 1/9
15.08.2016 - Int. I - Zurück - 4/18
14.08.2016 - Int. I - Zurück - 4/17
13.08.2016 - Int. I - Zurück - 4/17
12.08.2016 - Int. I - Zurück - 1/17
11.08.2016 - Int. I - Zurück - 4/17
10.08.2016 - Int. I - Zurück - 2/17
09.08.2016 - Int. I - Zurück - 1/17
07.08.2016 - Int.I - Huhtalan talli - 1/4
07.08.2016 - Int. I - Zurück - 4/17
04.08.2016 - Int. I - Zurück - 3/18
01.08.2016 - Int. I - Zurück - 3/17


 

2 muuta sijaa joista 0 on voittoja.

19.09.2016 - KERJ - CIC3 - Metsovaara - 3/12
02.08.2016 - KERJ - CIC2 - Metsovaara - 2/14

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

04.09.2016, ell. Anette, päiväkirjamerkintä

perustarkastus , madotus ja rokotus,
Ori oli kaikinpuolin erittäin hyväkäytöksinen. Perustarkastuksessa kaikki oli kunnossa ja erityisesti tarkastelin sen selkää sekä jalkoja mutta selkä hyvässä kunnossa ei hiertymiä tai kipeitä kohtia, jalat puhaat ja kuivat ei nestettä tai ontumisia. Madotus tahnalla suuhun ja muutaman napakan taputuksen jlkeen rokotus kaulaan, pidä paikkaa silmällä muutama päivä ettei esim. turpoa yms.

24.07.2016, Adsku VRL-13542, päiväkirjamerkintä

Saavuin autolla Yarynan pihaan. Apukuskin penkillä istui ystäväni Eveliina, tutummin Eve, joka oli tulossa tänään kanssani ratsastamaan ja hoitamaan Raksua ja Leota. Eve oli joskus aikaisemmin ratsastanut viikon Leota, kun olin itse ollut pois. Eve piti juuri erityisesti Leosta. Itse siis ratsastaisin Raksulla ja Eve Leolla tänään.

Kävelimme yksityisten talliin jutellen enimmäkseen Leosta. Heitimme tavarat kaappiini ja lähdimme hakemaan hevosia. Vaikka tänään Raksulla olisi pikkueste & koulupäivä ja Leolla este, päätimme mennä vähän pidemmälle maastolenkille ja hypätä Yarynan maastoesteradan.

Hevoset odottelivat tarhoissaan malttamattoman näköisinä. Kaksi tarhariviä, keskellä polku. Rax ja Leo olivat eri puolilla polkua eri tarhoissa. Eve otti Leon ja itse otin Raxin. Rax käveli tapansa mukaan löysällä narulla rennosti takanani, kun taas Eve sai melkein juosta Leon rinnalla, kun sillä oli ilmeisesti vähän vauhti päällä.

Talliin päästyämme Eve laittoi Leon kiinni karsinassa olevaan siihen tarkoitettuun ketjuun ja minä päästin Raksun karsinaan vapaasti. Raksua ei saa sitoa mihinkään, se saattaa saada vetopaniikin. Tamma kiersi karsinan kerran ympäri pitäen päätä alhaalla, jos jotain heinän korsia olisi maahan jäänyt. Huomattuaan, että karsinan lattialla oli vain turvetta, se nosti päänsä ylös reippaasti ja laittoi korvansa höröön sekä päänsä vinoon suurentaen silmiään. Se tarkoitti: ''Olisiko jotain syötävää?''. Naurahdin tammalle hieman, suljimme Even kanssa karsinoiden ovet ja lähdimme satulahuonetta kohti.

- Ota estevarusteet, ohjeistin Eveä.
Nappasin satulatelineestä tummanruskean estesatulan ja saman sävyiset englatilaissuitset. Eve otti Leon mustan estesatulan ja mustat englantilaissuitset, joissa oli turpaläppä. Otimme samalla kantoon harjapakit.
- Voinko tehdä sille häntään letin? Eve kysyi ja katsoi minua.
Katsoin häntä ei-niin-yllättyneellä ilmeellä, sillä tiesin, että tämä kysymys tulee vastaan. Eve tykkää tehdä lettejä ja onkin usein kilpaletittäjänäni.
- Kilttiii, Eve pyysi uudelleen.
- Tottakai, vastasin ja hymähdin.
- Jes, kuului itseäni lyhyemmän tytön suusta, joka kiiruhti satulapidikkeen luo, asetti varusteet siihen ja lähti suoraa päätä häntäharja kädessään kohti Leota.
- No niin poika, tehdään sinulle heti hieno letti, niin se ei vain jää! Eve sanoi innokkaana Leolle harjatessaan sen häntää.
Itse aloitin harjaamaan karsinassa kiltisti odottelevaa Raksua. Astuessani karsinaan ja kääntyessäni ovea kohti laittaakseni sen raolleen, tunsin lämpimän henkäyksen niskassani. Rax oli tullut luokseni ja laittanut päänsä lähelle niskaani. Hymähdin ja käännyin tammaa kohti. Rapsutin sitä hieman korvan takaa ja aloitin harjaamaan.

Harjattuani Raksun jokaisen kohdan ja putsattuani kaviot, Eve oli vasta saanut häntälettinsä valmiiksi. Huokaisin hymyillen ja katsoen innokasta tummahiuksista tyttöä ja ruunikkoa puoliverioria. Lähdin kaapilleni hakemaan suojia.

Otin alhaalta suoja- ja pintelilaatikkoni. Raksulle tulee maastoon etujännesuojat ja takahivutussuojat. Leolle ei normaalisti mitään, mutta nyt olimme menossa pitkälle lenkille, jolla hypättäisiinkin, joten päätin ottaa sille etujännesuojat. Otin suojat laatikosta, laitoin laatikon paikalleen ja lähdin takaisin tallin puolelle. Heitin Leon suojat sen harjapakin viereen ja itse aloin jo laittamaan Raksulle suojia. Katsahdin Eveä ja Leota. Eve oli vasta harjaamassa sitä. Päätin jo laittaa satulan. Hain sen käytävältä jättäen karsinan oven auki. Rax pysyi hienosti karsinassa. Kun se näki satulan, sen korvat menivät heti taakse ja se pakitti hieman. Nostin satulan päättäväisesti sen selkään. Tamma viilsi hampaillaan karsinan kaltereita korvat luimussa ja heilutteli päätään vihaisesti asetellessani huopaa paremmin. Satulavyötä laittaessani se yritti näykkäistä minua, silloin toruin sitä. Aivan niin pitkälle ei saa mennä. Ei kuitenkaan saa opettaa, että jos se niin tekee niin satulan laitto loppuu. Rax ei pullistellut yhtään, se ei ole sen tapaista, kun taas Leon on. Sain satulan kuitenkin hyvin sen selkään. Kuolaimet normaaliin tapaan sujahtivat hienosti suuhun.

Saatuani Raksun valmiiksi, kuulin Leon karsinasta vaivalloisia ääniä. Pieni Eve koitti saada Leon vyötä kireämmäksi kun ori pullisteli niin kovin kuin osasi oikein rennon näköisenä.
- Laita se vyö vaan ekaan, katson sen sitten kentällä, sanoin Even helpotukseksi.
- Okei, kuului vastaus.

Pian Even vaivalloisten yritysten saada kuolaimia ison hevosen suuhun, jälkeen lähdimme kentälle. Autoin Even selkään ja kiristin vyön. Rax oli sillä aikaa kentällä vapaana. Ohjat olivat jalustimessa kiinni. Tamma käveli ja ravaili ympäriinsä. Even päästyä selkään otin Raksun kiinni, kiristin vyön ja nousin selkään. Kiristin vyötä vielä selässä, jolloin Raksu nousi pystyyn. Huokaisin vain vähän ja pidin remmistä kiinni kunnes tamma oli kaikilla jaloillaan.

- Kävellään hieman tässä ja sitten lähdetään, sanoin Evelle saatuani remmin kiinni.
- Okei, kuului vastaus.
Kävelimme noin viisi minuuttia, jonka jälkeen otimme ohjat ja lähdimme kohti kentän porttia. Avasin sen selästä, jolloin Raksu hieman pelästyi ja peruutti vauhdilla. Tasapainoni hieman herpaantui, sillä en ollut selässä muutenkaan kunnolla, kun porttia avasin. Tipahdin selästä suoraan portin eteen.
- Oho, ei kai sattunut? Eve kysyi vakavissaan mutta huvittuneena.
- Ei, vastasin. Raksu tuli taakseni ja laski päänsä viereeni. Se katsoi minua tuikkivilla silmillään. Nousin, avasin portin kunnolla ja nousin takaisin selkään.

Lähdimme kohti maastoja. Minä johdin Raksun kanssa ja Eve ja Leo tulivat perässä kunnon välimatkalla. Vaikka Leo on ori ja Rax tamma, oli parempi että Raksulla johdetaan, koska sillä on isommat askeleet kuin Leolla. Kävelimme noin kilometrin hiekkatietä tekemällä asetuksia vasemmalle ja oikealle. Raksun kanssa avojakin, tai sulkuja, kumpia ne nyt maastossa ovatkaan. Eve sai Leon kulkemaa nätisti kuolaimelle ja nostamaan takajalkoja oikein hienosti. Leo näytti ja Even mukaan myös tuntui oikealta. Noin kilometrin kuluttua otimme ravia. Raksun kanssa hieman kokosin sitä, jotta Eve ja Leo pysyisivät perässä. Kun taas Leo ja Eve olivat lähellä, otimme keskiravia. Eve asetteli Leota ravissa ja se taipui hyvin molempiin suuntiin, vaikkakin oikea on sille aina parempi suunta, sillä Leo on oikeakylkinen. Rax on taas vasenkylkinen, joten vasemmassa suunnassa tehdyt tehtävät on helpompia sille.

Otin Raksun kanssa käyntiin ja pysähdyin.
- Otetaan hiukan laukkaverkkaa, maastoesterata tulee kohta, sanoin perässä tulevalle ratsukolle, joka pysähtyi myös.
- Okei, Eve vastasi.
- Tule aika paljon jäljessä, niin näet kun lasken raville, sanoin orin ratsastajalle.
- Juu, sanoi Eve, joka yritti pitää paikallaan Leota, joka oli ilmeisesti kuullut sanan laukka, sillä Leo innostuu maastolaukoista. Käänsin katseeni eteen ja valmistelin nostoa pysähdyksestä. Annoin laukkapohkeet ja sitten mentiin! Rax innostui niin, että pukitti lähdössä. Takaa tulevan ratsukon ratsastajalla näytti selkeästi olevan ongelmia innokkaan orinsa pidättelemisessä. Leo olisi halunnut lähteä suoraan meidän perään. Käänsin katseeni takaisin eteen ja annoin Raxille vapaat ohjat. Tamma venytti kaulaansa ja rentoutti liikkeitä. Pia Eve ja Leokin lähtivät liikkeelle. Herra oli selkeästi innostunut ja lähti laukkaamaan kovaa. Leon laukka on aika vaikea istuttava ja varsinkin tuossa vauhdissa, niin Eve nousi kevyeen istuntaan. Minua hieman huvitti. Raksun laukka kun taas oli niin täydellinen kun vai voi.

Laukkasimme jonkun matkaa, kunnes otin Raksun raville. Niin myös Eve hetken kuluttua. Rauhoitin ravia perään antoon saakka. Ravasimme muutaman metrin ja otimme käyntiin. Annoin pitkät ohjat.
- Kävellään sinne esteradalle, sanoin takaa tulevalle Evelle.
- Juu, Eve vastasi.
- Mene sinä edeltä, jatkoin vielä.
- Okei, Eve sanoi hieman epävarmasti ja käveli edelleni.
- Miltä Leo on tuntunut tähän mennessä? kysyin.
- Tosi kivalta. Se oli tosi rento alussa, mutta laukassa sille tuli vähän kiire, Eve kertoi naurahtaen. - Se kulki tosi kivasti kuolaimelle ja oli kuulolla koko ajan, Eve jatkoi.
- Niin oli, se näyttikin toimivan kivasti, sanoin.
- Jep, Eve vastasi.
Jatkoimme matkaa kävellen maastoesteradan alkuun. Siellä otimme ohjat ja lämmittelimme muutamalla raviympyrällä.
- Lähde sinä ensin, Eve sanoi minulle.
- Okei, vastasin.
Se oli toisaalta ihan hyvä ratkaisu, sillä Raksu menee radat huimalla vauhdilla. Nostin terävän laukan ja aktivoin sitä vielä ympyrällä, jonka jälkeen lähdin polulle.

Polku oli ohut mutta laukattava. Ensin eteemme tuli tukkieste. Se ylittyi onnistuneella hypyllä. Polku kaarsi oikealle, joten teimme laukanvaihdon vasemmasta oikeaan. Seuraavana eteen tuli pikkuinen muuri, ehkä noin 40cm korkea. Rax ylitti sen melkein metrin ilmavaralla :D. Ja niin taas matka jatkui.

Matkalla oli vielä kolme tukkiestettä sekä muita erilaisia hyppyesteitä, tasanteen vaihto ja vesieste. Kaikki ylittyivät Raksulta helposti. Jäin kävelemään maastoesteradan loppuun. Pian Eve ja Leokin tulivat metsän siimeksestä.
- No, miten meni? kysyin.
- Itseasiassa todella hyvin. Leo oli tosi hyvin kuulolla ja esteet sujuivat hienosti! Vesiesteellä vähän kastuttiin, kun Leo tykkäsi hieman pomppia siellä vedessä, Eve kertoi.
- Kiva. Meilläkin meni hienosti, sanoin lyhyesti. - Jatketaan tästä matkaa uittopaikalle. Matkaa on vain alle kilometri, sanoin.
- Okei, Eve sanoi hieman yllättyneenä mutta innostuneena.

Kävelimme uittopaikalle. Rannalla ei ollut ketään muita. Kahluutimme hevosia hetken aikaa jokaisessa askellajissa. Leo oli hieman Raksua innostuneempi ja teki pieniä hyppyjä laukka-askeleiden sijaan. Hetken uittamisen jälkeen lähdimme takaisin kotiin. Rennosti ravaillen suurimmaksi osaksi, hieman rauhallista laukkaa ja lopuksi vielä käyntiä.

Tallille päästyämme olimme kaikki neljä märkiä ja hikisiä. Menimme suoraan pesupaikoille, Leo ketjuihin kiinni ja Raksun ketjut vain toisiinsa kiinni, niin että itse Rax oli vapaana. Veimme varusteet paikoilleen. Litimärät ja hiekkaiset pintelit ja suojat laitoin muovipussiin, jonka veisin kotiin ja pesisin ne. Huuhtelimme hevoset, kuivasimme ja harjasimme ne, laitoimme verkkoloimet päälle, sekä veimme ne ulos. Lopuksi siivosimme vielä jälkemme, jonka jälkeen lähdimme takaisin kotia kohti.

10.09.2016, Anzkuli VRL-11903, estevalmennus 

Näin Adskun ja Leon lämmittelevän jo reippaasti ennen kuin valmennus alkoi. Vilkutin heipat ratsukolle ja kävin syömässä vielä aamiaiseni Yarynan tallituvassa ennen kuin valmennus alkoi. Edellisinä päivinä, kuten yleensä, oli paistanut aurinko täydeltä terältä. Tänään oli vähän viileämpi ja kosteampi. Kummallinen ilma, mutta oikein mukava sää ratsastaa. Kentän laidalle saapuessani Adsku hyppäsi verryttelyestettä. Puhjahdin pienellä liikkeellä kentän aitojen sisäpuolelle.

Edellisestä valmennuskerrasta viisastuneena (krhm.. mistä minä olisin sen voinut tietää!?) päätin aloittaa jo metrisistä esteistä. Toisaalta tänään ei muita varmaan hypättäisikään, kun harjoittelun alla olivat hyvät tiet. Toiseen päätyyn ympyrälle kokosin kaksi estettä, toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen sarjan, molemmille lävistäjille yhdet yksittäiset esteet ja toiselle pitkälle sivulle kaksi estettä vinottain uralle. Aloitimme kaikkien esteiden hyppäämisellä yksittäin. Kun tie oli suora, ylittyivät esteet hyvällä ilmavaralla eikä Leo alkanut possuilemaan ja osoittamaan mieltään liian matalista esteistä. Ne olivat kuitenkin tarpeeksi matalia, ettei kuitenkaan menty ihan orin äärirajoilla, vaan kunnolla mukavuusalueella.

Kun esteet oli hypätty yksittäin Adskulle mieleisellä tiellä (ja ehkä minullakin oli tähän jotain sanomista..), aloimme kehittelemään yhdessä rataa näistä esteistä. Ensimmäinen yritys meni kohtuullisen hyvin. Tiet olivat selkeitä ja kaarteet suuria, mutta silti Leo oli kovin hätäinen ja huojui kaarteissa. Pyysin Adskua lisäämään Leon tarkkaavaisuutta ja tasapainoa kaarteissa puolipidätteillä. Leon piti pystyä hereillä ja tarkkana ratsastajalle, vaikka innostus esteistä onkin suuri. Muutaman kerran tätä rataa hiottua (eli monta estettä, kaarretta, ohjetta ja puolipidätettä myöhemmin) annoin ratsukon kävellä hiukan ja mietimme Adskun kanssa yhdessä uuden radan, jota ratsukko hyppäisi seuraavaksi. Paljon ei ollut enää aikaa, mutta pari kertaa tämänkin radan saisi sitten hypätä. Hetken käveltyään aloitettiin taas työskentely. Tällä kertaa esteet ylittyivät siististi, Adsku teki selkeitä puolipidätteitä ja Leo kuunteli tarkkaavaisesti. Toisen kerran radan läpiratsastuksen jälkeen annoin Adskulle luvan mennä kovaa. Leo innostui kovin, ja unohti taas, kuinka olla kuulolla. Teki mieli laittaa kädet silmille ja jättää katsomatta, mutta eihän se niin toiminutkaan. Toisaalta, Adsku pysyi hyvin Leon epätasaisessa kyydissä mukana eikä pässyt tippumaan. "Noh, jos mennään VIELÄ kerran", totesin. Tällä kertaa tosin siinä hallitussa tasaisessa laukassa. Viimeisellä kerralla meni oikein hyvin; ehkä siihen reippaaseenkin menoon päästään vielä!

09.08.2016, Anzkuli VRL-11903, estevalmennus

Aamupäivällä oli treenattu Leon tallikaveria Raksua ja iltapäivällä olikin sitten Leon vuoro. Adsku istui tyytyväisenä lämmitellyn hevosensa selässä Yarynan kentällä. Pilvet näyttivät uhkaavilta, saattaisimme joutua siirtymään maneesiin, sillä täksi päiväksi oli luvattu ukkosta. Kroatian ilmasto ei - vaikka niinkin voisi kuvitella - aina suosi ratsastajaa.

Leo ei ollut minulle täysin uusi tuttavuus, sillä työskentelin sen kanssa lähes päivittäin. Leoa en ollut kuitenkaan ollut aiemmin valmentanut enkä juurikaan kiirrittänyt huomiota siihen, mitä Adsku teki sen kanssa ja miten. Toisaalta ori oli siis täysin uusi tuttavuus. Vilkaisin huolestuneena taivaalle. Aloitamme 80 cm jumppasarjoilla ja nostamme niitä 100 cm. Jos - ei vaan kun - alkaa sataa ja ukkostaa, siirrymme maneesiin jatkamaan.

Rakensin toiselle pitkälle sivulle kolmen 80 cm esteen jumppasarjan ja keskelle yhden metrin korkean yksittäisen esteen. Kauhistuin, kun pyysin Adskua menemään sarjan Leolla. Öööh, se ei ihan toiminutkaan kuin Raksu.. Leo hyppäsi sarjan enemmän ja vähemmän eteen ja ylös; se kiemurteli yhden askeleen väleillä ja hyppäsi esteet lähes tasajalkaa kunhan oli ensin pysähtynyt täydellisesti esteen eteen ja katsellut, pysyykö Adsku varmasti kyydissä. Tämäkö oli se hevonen, joka on niin kiva ja hyppää 130 cm ratana, eikä pääse edes 80 cm puhtaasti? Adsku pyysi, että korottaisin 90 cm, silloin ori menisi kuulemma siististi. Korotin mietteliäänä, mutta varmuuden vuoksi lisäsin ensimmäiselle esteelle ohjauspuomit. Yllätyksekseni Leo hyppäsi ne hyvin, eikä mitään ongelmia ollut. Adsku selitti, ettei Leon ego riitä pikkuesteille. Leo oli niin innoissaan korkeammista esteistä ja puhtaasta suorituksesta, että otti pienen spurtin. Kulmassa orin tasapaino heilahti, mutta onneksi Adskulla oli ohjat kädessä ja sai orin pian hallintaan. Pari kertaa molempiin suuntiin jumppasarjaa hypättyämme sai Leo hypätä yksittäisen linjalla olevan esteen. Tämän jälkeen totesin, että olisi varmaan parempi jatkaa maneesissa ellei halua kastua. Tulisin keräämään esteet pois valmennuksen jälkeen sadetakin kanssa.

Vaihdoimme maisemaa ja hetken ratsukon käveltyä ja minun kootessa pientä rataa, pientä siksi, että valmentajan, minun, aika alkoi olla kohta täynnä ja piti kiiruhtaa kohti seuraavaa paikkaa. Esteet olivat metrisiä, sillä en halua vielä rikkoa rajoja näin nuorella ja itselle tuntemattomalla valmennettavalla. Esteiden pointti oli treenata vielä hieman teiden ja linjojen ratsastusta. Merkin saatuaan ratsukko teki työtä käskettyä. Tiukka linja pystyltä okserille tuotti ensimmäisellä kerralla hankaluuksia, josta seurasi kielto okserille. Toisella kerralla tällä linjalla tiputettiin vauhtia ja keskityttiin hyvän tien ratsastamiseen sekä ulko- ja sisäapujen täsmällisyyteen. Adsku ja Leo keskittyivät ja esteelle tuli hipaisu, mutta puomi ei tippunut. Aikani alkoi pikkuhiljaa olla täynnä, mutta suostuin Adskun pyyntöön hypätä rata vielä kerran. Tällä kerralla yksikään este ei tippunut ja Adsku ratsasti erittäin huolelliset tiet. Jätin Adskulle loppuverryttelyyn kaksi yksittäistä estettä, 80 cm ristikon ja 80 cm pystyn ja poistuin kiitellen paikalta.

28.07.2016, Tuula VRL-14043, kouluvalmennus

Olin matkustanut pitkän matkan Yaryna nimiselle tallille valmentaakseni tallilla asustavaa Leo nimistä oria. Orin omistaja Adsku oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta hevonen oli minulle täysin uusi tuttavuus. Saavuin kentän reunalle ajallaan ja Adsku sekä Leo olivat jo lämmittelemässä ravityöskentelyn merkeissä. Leo näytti sulavaliikkeisiä askeleitaan mielellään, eikä ollut epäilystäkään siitä, olisiko ori loistava kouluratsu vai ei. Minut oli kuitenkin kutsuttu paikalle syystä, joten tulin valmentamaan kaksikkoa koottujen laukkojen, laukanvaihtojen sekä avo- ja sulkutaivutuksien merkeissä. Koska Leon ja Adskun lihakset oli lämmitelty, pystyimme aloittamaan heti avo- ja sulkutaivutuksien ratsastamisen. Pyysin Adskua ratsastamaan orillaan hieman keskempänä reunoille painuneista urista, jotta Leo pääsisi kunnolla keskittymään jalkojensa liikeratoihin. Adskun oma istunta meni hieman kierteelle avotaivutuksessa, joten hetken ajan teimme harjoituksia siten, että Adsku joutui liioitellusti nojaamaan avotaivutuksesta vastakkaiseen suuntaan. Parin kerran jälkeen annoin Adskun suoristaa selkänsä ja kappas, nyt istunta olikin suorassa! Vatsalihaksia täytyi jännittää hieman tavallista enemmän, jotta Leon taivutukset eivät menisi läpijuoksemiseksi. Sulkutaivutukset sujuivat avotaivutuksia paremmin, mutta jälleen Adskun selkä alkoi kiertymään liikkeen suuntaan, joten toistimme aikaisemman harjoituksen uudelleen. Leo liikkui kaikesta huolimatta koko ajan kuuliaisesti ja odotti ratsastajansa apuja kärsivällisesti.

Toiseen suuntaan avot sujuivat sulkuja paremmin, kenties vasen kierros on Leolle yksinkertaisesti helpompi suunta. Kun sulkutaivutukset sujuivat miltei yhtä hyvin kuin avotaivutukset tähän suuntaan, siirryimme kokoamaan laukkaa. Leon laukka oli matkaa voittavaa, joten Adskulla oli työtä saada laukka kootun näköiseksi. Vaikka askel lyheni, oli laukka silti hyvin pitkää ja liidokasta. Kokoamisia tehtiin kolmikaarisella siten, että aina kaarteessa koottiin laukkaa ja suoristuksen kohdalla laukattiin keskilaukassa. Keskilaukka sujui loistavasti. Ilmeisesti Leolla kaasu toimii hieman jarruja paremmin. Toiseen suuntaan kolmikaarisen kaaret pääsivät melko pitkiksi, joten koottua laukkaa tuli enemmän. Leo alkoi hiljalleen hermostua siihen, että Adsku vaati koottua laukkaa niin paljon ohjan avulla. Annoin siis vinkkejä istunnalla kokoamiseen ja koottu laukka alkoi heti näyttää levollisemmalta, kun Leo ei ollut hampaat irvessä työntämässä tuntumaa vastaan kuolaimiin nojaillen. Loppuun oli aika tehdä laukanvaihtoja, joita toden totta helpotti se, että olimme ratsastaneet alkuun taivuttavia tehtäviä ja sitten vielä kokoavia tehtäviä. Laukka säilyi reippaan tahdikkaana, kuitenkin niin, että tempo ei päässyt kiihtymään. Laukanvaihtoja tehtiin koko rata leikkaa kuviolla siten, että käännettiin kuviolle, sen jälkeen suoristus jonka jälkeen laukan vaihdot siten, että väliin mahtuu aina yksi tavallinen laukka-askel. Laukanvaihtoja tehdään kerralla viisi kappaletta, jonka jälleen kolme tavallista laukka-askelta ja sitten uudelleen sama juttu. Yarynan kenttä oli sen verran iso, että Adsku mahtuisi tekemään laukkavaihto kuvion kolmekin kertaa ongelmitta. Leoa oli tosin koottava hieman, jotta askeleet eivät venyisi turhan pitkiksi.

Leon laukanvaihdot olivat hauskan ylöspäin suuntaavia ja erittäin kepeän näköisiä. Ori selvästi nautti laukanvaihtojen tekemisestä. Adskun pitää vielä hioa omaa istuntaansa laukanvaihdon aikana, sillä asento menee hieman turhan kumaraksi. Laukanvaihdot tehtyämme oli aika ottaa loppuravit sekä -käynnit. Leon kanssa ei ole ratsastuksellisesti sen suurempia ongelmia, ainoastaan laukan pituuden säätelyä tulee harjoitella siten, että laukka ei pääsisi niin julmatun pitkäliikkeiseksi. Lisäyksissä ja keskilaukassa pitkät liikkeet eivät ole yhtä vaaralliset kuin esimerkiksi laukanvaihdoissa ja esimerkiksi laukkapirueteilla. Adskun tulee itse keskittyä siihen, että oma keskivartalo ei pääsisi kiertymään pohkeenväistössä ja taivutuksissa. Myös laukan vaihdoissa kumartuminen eteenpäin voi aiheuttaa oman selän kipeytymisen lisäksi myös heikkoa ohjattavuutta kyseisellä hetkellä. Ratsastus sujui kuitenkin kaikin puolin erittäin rennosti ja hyvä tuntuma säilyi läpi koko tunnin ajan!

Copyrights

Hevosen kuvaaja ©
Luonne © Adsku VRL-13542
Koodaus © VRL-11720 Piste
Tämä on virtuaalihevonen | This is sim game horse

©2017 Rêve de Haussea || Virtuaalitalli - suntuubi.com