Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

le Rêve Nelson

EV-I
(8 - 10 - 3 - 4 - 2 - 5 = 32p)

http://oi60.tinypic.com/11hxjjp.jpg

Virallinen nimi le Rêve Nelson Kasvattaja VRL-11720 Piste
Kutsumanimi Nelson Omistaja VRL-11720 Piste
Rekisterinumero VH15-012-0252 Painotus Esteratsastus
Syntynyt 15.04.2015 http://reve.suntuubi.com/datafiles/userfiles/Image/Maiden%20liput/nl.gif Koulutustaso ko. heA, re.160cm, me.100cm
Rotu Hollanninpuoliverinen Säkäkorkeus 170cm
Sukupuoli Ori Väri Rautias

Ikääntyminen

3v - 29.04.2015
4v - 10.06.2015
5v - 28.07.2015
6v - 14.09.2015

7v - 01.11.2015
8v - 19.12.2015
9v - 05.02.2016
10v - 24.03.2016

11v - 11.05.2016
12v - 28.06.2016
13v - 15.08.2016
14v - 02.10.2016
15v - 19.11.2016
16v - 06.01.2017
17v - 23.02.2017
18v - 12.04.2017
19v - 30.05.2017
20v - 17.07.2017
21v - 03.09.2017
22v - 21.10.2017

Luonnekuvaus

En olisi uskonut Nelsonin varsuusvuosien jälkeen, että orista tulisi näin rauhallinen loppuviimein. Ennen niin villi ja temperamenttinen ori, on nykyään hyvin easy going –tyyppinen ja oikea herrasmies käytökseltään. Sen kanssa on oikein mukava työskennellä, sillä kun on muiden Rêven esteorien kanssa ollut, ottaa mielellään kaiken ilon irti kerrankin rauhallisesta tapauksesta.

Hoidettaessa oletettavastikin pysyy hyvin aloillaan, eikä kummeksu erilaisia hoitotoimenpiteitä. Eläinlääkärin kanssa on Nelsonilla aina ollut hieman eripuraa, joka ilmenee varsinkin rokotuksia laittaessa kun herrasta puhkeaa aivan uusi puoli esiin ja se saattaa pahimmillaan uhata hypätä pystyynkin. Kaunaa ei kuitenkaan jää kantamaan, joten eläinlääkärin ei tarvitse pelätä näykkäyksiä tai potkuja Nelsonin osalta, vaikka se saattaa tovin jälkeenpäin luimistaa korviaan.

Normaalisti rauhallisesta käytöksestä huolimatta ei Nelson ole lainkaan laiska tapaus, se omaa matkaa tavoittavat askeleet ja esteiden ylittämisestä ori nauttii täysin siemauksin. Potentiaalia löytyykin ylittämään tällä lempeällä jättiläisellä jopa 170cm tasolle saakka, eivätkä erikoisesteet hidasta matkaa juuri lainkaan, vaikka ne varsana tahtoi joka ikinen pistää ilkeästi silmään ja kaikki piti tutkia. Nykyään kuitenkin jo pieni ikääntyminen on tuonut Nelsonille kokemusta, eikä se kerran opittua unohda. Ratsastajan avut menevät hyvin perille, eikä niiden totteleminen ole lainkaan orille ongelma, eli toimii todella nöyrästi ratsastajan käskyjen mukaan.

Maastoratsunakin on oriherraa käytetty ankarasti, sen rohkeuden ja varmajalkaisuuden vuoksi. Oiva kumppani siis vaeltamaan ympäri ämpäri kyliä ja metsiä, sillä jopa autot ovat orille tuttuja, vaikka totta kai traktorit ja muut isommat äänekkäät menopelit voivat aika-ajoin oria saada hieman hämilleen ja pahimmillaan säikähtämään. Toisen hevosen kanssa mennessä kyllä mennyt paljon rauhallisemmin kuin yksin, mutta omissa maastoissa on sama onko orin kanssa matkassa yksin vai kaverin kanssa.

Kilpailupaikalla alkaa nopeasti luoda hieman hälinää hirnumalla ja kiinnittämällä huomionsa muihin hevosiin enemmän kuin olisi tarvetta. Varsinkin tammat se tuntuu pongaavan helposti, mutta kun ratsastajan vain saa selkäänsä, ei ole Nelsonin hallinnassa enää minkään näköistä ongelmaa.

Sukutaulu

i. National Anthem ERJ-I, KWPN II
VH-14-012-0114
kwpn, 170 cm, rnvkk, AR
ii. Take The Lead evm iii. James Bond
iie. Talking Picture
ie. Daisy Mama evm iei. D'Angelo
iee. Jewel Crown
e. Golden Years
VH-15-012-0214
kwpn, 168 cm, rt, US
ei. Fernando evm eii. Francisco
eie. Lullaby
ee. Giselle evm eei. Dylan
eee. Gloria

Jälkeläiset

Syntynyt Varsan nimi Emän nimi Omistaja
       
       

ii. Take The Lead oli todella hyvin käyttäytyvä oripoika, jolta kuitenkin löytyi tulisuutta toisten oriiden kanssa väliä selvittäessä ja esterataa suorittaessa. Sen sulavalinjaiset liikkeet ja erinomainen yhteistyö ratsastajansa kanssa toivat tälle parivaljakolle monen monet voitot monilta vuosilta. Ori asusti koko elämänsä kasvattajansa luona ja vaikka kysyntää orilla riitti, astutti se vain muutamia tammoja. Vaivoja ei juuri koskaan ollut ja kasvattaja kehuskeli usein oria täydelliseksi. Laatuarvosteluissa kävi vielä vanhalla ikää ja saavutti esteratsastuksen laatuarvosteluista ykköstittelin, mutta yleislaatuarvostelussa ylsi kuitenkin vain saamaan toisentittelin. Ori lopetettiin vanhalla ikää.

ie. Daisy Mama on erittäin temperamenttinen tamma. Se on suvultaan puhdasrotuinen hollanninpuoliverinen ja painotukseltaan esteratsu, kuten myös suurin osa suvusta. Tämä kaunis tamma on kilpaillut niin esteratsastuksessa 150cm tasolla, kuten myös näyttelyissä menestyksekkäästi. Todella lahjakas tamma. Tulee hyvin toimeen myös toisten hevosten kanssa eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Temperamenttisuus tulee hyvin huomattua esteradoilla ja sen äitimäisyydessä. Todella suojelevainen ja estekentillä vauhdikas suorittaja. Saavutti ennen varsojen saantia todella paljon sijoituksia esteratsastuksessa ja arvonimen näyttelyissä. Laatuarvosteluissa käytettiin myös ja saavutettiin todella ylivoimaisesti ERJ I titteli. Erittäin hieno tamma.

ei. Fernando oli Yhdysvalloista kotoisin oleva ruunikko ori, jolla säkäkorkeutta oli jopa 171cm. Ori kilpaili 160cm tasolla ympäri Yhdysvaltoja, saavuttaen paljon sijoituksia jo nuorella ikää. Kilpailu-ura ei hyvin nopeasti saavutetun sijoitusmäärän vuoksi ollut juuri kovin pitkä, joten orilla astutettiin hyvin pian ensimmäistä kertaa tamma ja se sai ensimmäisen suvunjatkajansa. Käytökseltään ori oli hankalahko, joten sen käsittely toi arkeen aina vaikeutta. Ori muutettiinkin kasvattajansa siittolalta myöhemmin oriasemalle, jossa se pääsi täyspäiväiseksi siitosoriksi ja kasvattajan siittolan tammat saivat taas olla rauhassa ilman tämän temperamenttisen orin antamaa machoilevaa huomiota.

ee. Giselle oli rautias tamma, hyvin suurilla vaaleilla merkeillä, joiden oletettiin periytyvän myös Gabille, mutta ei kuitenkaan. Säkäkorkeutta tammalla oli 165cm, jonka puolesta myös ainoan jälkeläisensä Gabin, säkäkorkeus ei noussut ihan aivan niin korkealle kuin isällänsä. Giselle kilpaili esteratsastuksessa 150cm tasolla, jolla se pärjäsi oikein hyvin. Sen kanssa oli tarkoitus kilpailla hyvin paljon painotuslajissaan, että jälkeläiset saisivat tämän myötä hyviä pisteitä elämälleen. Siitostamman uraa ei tammalle ollut koskaan ajateltukaan, vaan sillä oli tarkoitus teettä yksi tai kaksi varsaa, joten siksi se saikin vain Gabin. Laatuarvosteluissa kerkesi tämäkin konkari käymään huvin ja urheilun vuoksi, mutta tittelit eivät olleet ihan parhaimpia pienen jälkeläismäärän vuoksi.

Kilpailukalenteri

Sijoituksia yhteensä: 45 - Ykkössijoja: 11

Päivämäärä Järjestäjä (kutsu) Jaos Luokka Sijoitus
22.06.15 Mel Seren ERJ 160cm 03/30
29.06.15 Mel Seren ERJ 160cm 04/30
06.08.15 Shadow ERJ 160cm 03/40
03.12.15 Holmberg ERJ 160cm 06/40
11.01.16 Team Fallacy ERJ 160cm 02/50
22.01.16 Kilpailukeskus Reiter ERJ 160cm 06/90
23.01.16 Kilpailukeskus Reiter ERJ 160cm 01/90
19.02.16 Rhaegal Stud ERJ 160cm 04/40
02.03.16 Filmür ERJ 160cm 02/30
03.03.16 Filmür ERJ 160cm 05/30
11.03.16 Filmür ERJ 160cm 05/30
31.03.16 Filmür ERJ 160cm 05/30
01.04.16 Filmür ERJ 160cm 01/30
04.04.16 Filmür ERJ 160cm 01/30
07.04.16 Filmür ERJ 160cm 01/30
08.04.16 Filmür ERJ 160cm 05/30
24.03.16 Delfshaven Sporthorses ERJ 160cm 01/30
23.03.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 04/30
24.03.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 03/30
25.03.16 Filmür ERJ 160cm 05/30
27.03.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 03/30
18.04.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 01/30
16.03.16 Filmür ERJ 160cm 03/30
18.03.16 Filmür ERJ 160cm 05/30
19.03.16 Filmür ERJ 160cm 01/30
21.03.16 Zodiac Stables ERJ 160cm 04/30
22.03.16 Zodiac Stables ERJ 160cm 02/30
26.03.16 Zodiac Stables ERJ 160cm 03/30
07.04.16 Filmür ERJ 160cm 02/30
11.04.16 Filmür ERJ 160cm 03/30
11.04.16 Filmür ERJ 160cm 04/30
18.04.16 Filmür ERJ 160cm 04/30
19.04.16 Filmür ERJ 160cm 04/30
23.04.16 Filmür ERJ 160cm 01/30
27.04.16 Filmür ERJ 160cm 02/30
28.04.16 Filmür ERJ 160cm 04/30
22.06.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 04/30
27.06.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 02/30
28.06.16 Rêve de Haussea ERJ 160cm 01/30
26.06.16 Vivia Horses ERJ 160cm 03/14
24.06.16 Filmür ERJ 160cm 04/18
29.06.16 Filmür ERJ 160cm 01/20
03.07.16 Filmür ERJ 160cm 04/20
04.07.16 Filmür ERJ 160cm 01/20
09.07.16 Filmür ERJ 160cm 04/20

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

25.03.2016. Päiväkirjamerkintä // Kirjoittaja: Takku (tallityttö)

Olin pitkästä aikaa Revessä. Olin ollut todella kiireinen uuden hevoseni kanssa, mutta nyt minulla oli aikaa käydä Nelsonia hoitamassa ja hoitamassa tallitytön velvollisuuksiani. Kävelin oritalliin ja näin melkein heti Nelsonin, joka seisoskeli karsinassaan katsellen käytävälle.
- Hey boy! sanoin orille ja avasin karsinanoven. Otin karsinanovesta turkoosin riimun ja samanvärisen riimunnarun. Silitin orin turpaa ja laitoin riimun sen päähän. Taputin Nelsonin kaulaa ja kiinnitin riimuun riimunnarun. Sidoin vetosolmulla narun kalteriin ja hain satulahuoneesta harjapakin. Naksautin turkoosin pakin lukot auki ja valitsin ensin kumisuan. Aloin pyöritellä hierovasti kumisukaa orin karvalla. Oli kevät, joten karvaa putoili ihan aktiivisesti ja halusin harjata irtokarvat pois, etteivät ne kutittaisi Nelsonia. Vaihdoin kumisuan juuriharjaan ja aloin sukia irtokarvoja karvalta pois ja harjasin myös jalat huolellisesti. Pölyharjalla siistin pään ja mahan. Selvitin harjan ja hännän hyvin ja putsasin vielä kaviot. Vein harjapakin pois ja hain satulan ja suitset. Varustin hevosen nopeasti ja laitoin vielä suojat hevoselle ja itselleni kypärän ja hanskat. Lähdin kentälle ratsastamaan.

Kentällä nousin satulaan ja aloin verrytellä kevyesti käynnissä ensin. Nelson vaikutti vireältä ja arvasin kyllä syyn. Kentällä oli muutama este jätetty ja ajattelin muutaman hypätä tänään. Nelson innostui ravissa lisää esteistä ja sain pidätellä sitä reilusti, mutta Nelson totteli kuuliaisesti apujani. Ravasin ympyröitä saadakseni Nelsonin taipumaan paremmin ja jotta se saisi muuta ajateltavaa kuin esteet. Laukkasin välillä muutamia pääty-ympyröitä ja Nelson keskittyi työhön kunnolla. Palkitsin sen käynnillä ja esteillä. Nostin laukan ja käänsin orin ensimmäiselle esteelle, joka oli pieni ristikko. Ori korvat hörössä hyppäsi ristikon yli helposti ja kiihdytti vauhtia. Hidastin raville, sillä en halunnut orin lähtevän käsistä. Hyppäsin hallitusti muutaman kerran ristikon ja pyrin pitämään Nelsonin kokoajan tuntumalla ja se totteli kyllä sitten kunnolla. Siirryin hyppäämään 70cm okseria, joka oli Nelsonista vielä hauskempaa. Nauroin erään hypyn jälkeen, sillä ori hyppäsi koin pupu ja yritti hypätä esteen uudestaan, peruuttamalla. Nauroin ja halasin hevosta, joka pysähtyi kiltisti. Se varmaan ajatteli, että mikä noita tyttöjä oikein vaivaa?
Otin vielä muutaman hyvän hypyn ristikolle ja okserille, jonka jälkeen aloitin loppuverryttelemään oria.
''Mentäisiinkö maastoon?'' kuiskasin orille ja käänsin sen portille. Avasin portin satulasta käsin ja Nelson odotti kiltisti, kun suljin portin perässämme. Kävelimme maastoon päin loppukäynneille.

Metsään päästyämme löysäsin ohjasotettani ja annoin Nelsonin venytellä kaulaansa vapaasti. Ori haukotteli ja käveli kostealla polulla rauhallisesti. Se hörähteli muutaman kerran kun meitä vastaan tuli ratsukoita.
''Käännytäänkö kotiin?'' kysyin orilta, joka innostui ja kääntyi polulle, joka veisi tallille nopeinta reittiä. Se käveli melko reippaasti polulla, jossa oli useita kavionpainaumia.

Päästyämme takaisin tallille, laskeuduin satulasta, nostin jalustimet ylös, löysäsin vyötä ja otin ohjat pois kaulalta. Talutin Nelsonin talliin ja aloin riisua siltä varusteita orin omassa karsinassa. Jätin varusteet satulahuoneeseen odottamaan putsaustani ja otin kylmäystarvikkeet. Harjasin hevosen jalat ensin ja putsasin kaviot. Märät jalat pesin haalealla vedellä mudasta ja sen jälkeen kuivasin ne. Harjasin vielä karvat oikeaan suuntaan ja käärin kylmät nopeasti paikoilleen. Aloin sukia pitkin vedoin orin karvapeitettä ja saatuani sen harjattua, tarjosin makupalan vielä ja lähdin karsinasta. Satulahuoneessa aloin putsata suitsia ja pesin tuttuun tapaani kuolaimet. Putsasin jalustimet päällisin puolin ja pesin suojat vedellä ja kuivasin ne pyyhkeellä. Vein mustat suojat vielä kuivaushuoneeseen kuivumaan. Sen jälkeen lähdin kotiin.

23.12.2015. Päiväkirjamerkintä // Kirjoittaja: Takku (tallityttö)

Kaarroin pyörälläni tallipihaan. Lukitsin mustan maastopyöräni pyöräparkkiin ja kiiruhdin sateesta ja tuulesta sisään. Suljin oven perässäni, ettei sisälle tulisi niin kylmä. Oritallissa oli suurin osa hevosista sisällä, joten maneesissa ei taitanut olla hirveästi ruuhkaa. Olin varannut minulle ja Nelsonille puolet isosta maneesista tunniksi kello 15-16. Kello näytti 14:34, joten minulla olisi vielä hyvin aikaa laittaa ori kuntoon.

Nelson seisoskeli karsinassaan juoden vettä. Se oli onnistunut likaamaan itsensä pyöriskelemällä turpeessa ja heinissään. Orilla oli suupielillä ruokaa ja se lipoi huuliaan vaaleanpunaisella kielellään.
- Anthon on kanssanne samaan aikaan maneesissa, Piste sanoi tullessaan karsinalle, jonka edessä katselin vakiohevostani.
- Onko siis Anthon Nelsonin isä? kysyin naiselta uteliaana.
- Joo on, hän sanoi ja lähti hymyillen toisen hevosen luo. Otin mustan nahkariimun koukusta ja vaaleansinisen riimunnarun. Avasin karsinanoven ja astuin sisään karsinaan. Nelson hörähti ja annoin sille hevosnamin. Laitoin riimun orin päähän ja sidoin sen vetosolmulla kalteriin ja kävin noutamassa harjapakin ripeästi. Otin kumisuan ja rapsutin ensin vähän Nelsonia, jonka jälkeen aloin pyöritellä reippaasti sukaa. Kesäkarva alkoi jo irrota, joten keräilin välillä kasoja karvoja käsiini ja laitoin käytävälle odottamaan kulkuaan roskiin. Harjasin orin karvan kumisualla ja juuriharjalla läpi, mutta kumisukaa en käyttänyt vatsalla, jaloissa enkä päässä. Putsasin kaviot ja tarkistin kengät, jotka pysyivät hyvin kavioissa. Hain normaalit yleissuitset ilman alaturparemmiä ja koulusatulan, sekä pintelit.

Käärin pintelit ripeästi ja aloin laittaa satulaa orille. Nostin sen selkään ja liu'utin kohdilleen. Suoristin huovan ja kiristin vyön, jonka jälkeen laitoin riimun kaulalle ohjien kanssa. Sain kuolaimet helposti sujautettua hevosen suuhun ja nostin niskahihnan korvien yli. Kiinnittelin kaikki remmit ja kiristin vähän satulavyötä. Iskin kypärän päähäni ja vedin ratsastussaappaat jalkoihini. Laitoin vielä hanskat käsiini ja otin riimun pois orin kaulalta. Otin ohjat molempiin käsiini ja avasin karsinanoven kokonaan auki, etteivät esimerkiksi jalustimet jäisi ovenpieliin kiinni ja aiheuttaisi vaaratilanteen.

Maneesiin päästyäni hengähdin ja asetuin kaartoon. Päädyssä oli Anthon parikymppisen miehen liikuttamana. Tervehdimme nopeasti hollanniksi ja sitten hän jatkoi orin liikutusta kaikessa rauhassa. Kouluaidat oli laitettu keskelle maneesia rajaamaan tila kahdeksi alueeksi, joten tulisimme pysymään kumpikin omilla puolillamme.

Laitoin ohjat kaulalle, kiristin vyön ja vedin jalustimet alas. Laitoin varpaani jalustimeen ja ponnistin ylös. Pääsin kapuamaan satulaan ja etsin syvimmän kohdan. Mittasin jalustimet ja tarkistin satulavyön. Kaiken ollessa kunnossa, otin ohjat käsiini melko löysästi ja painoin pohkeeni hellästi orin kylkiin. Se lähti kiltisti uralle energisenä, mutta oli kokoajan hallittavana. Nautin liikkeistä ja totuttelin ison orin liikkeisiin rauhassa. Tein välillä muutamia pysähdyksiä sinne tänne. Nelson käveli tasaisesti ja virheettömästi uralla ja otteli pieniäkin käden ja koko kehon liikkeitä. Eihän se minulle tietenkään niin hyvin mennyt kuin esimerkiksi talliapulaisilla, mutta mielestäni kumminkin ihan hyvin. Tein muutamia ympyröitä, joilla ori taipui hyvin kropastaan, eikä puskenut ulospäin, mutta pysyi eteenpäinpyrkivänä ja kaarella. Se nosteli välillä häntäänsä ja askelsi tyylikkäästi kuin neiti. Rapsutin välillä oria säästä kiitokseksi, josta se näytti nauttivan aika paljon.

Kun olin iäisyyden työskennellyt käynnissä, nostin pitkällä sivulla ravin. Nelson pyrähti raviin kuin pikkulintu ja aloin keventää. Menin ensin vähän sekaisin, mutta pääsin nopeasti rytmiin. Orilla oli melko isot raviaskeleet ja ne olivat liihottelevat, mutta kumminkin melko tasaiset. Keventäminen oli helppoa, mutta harjoitusravissa oli hieman hankaluuksia istua pomppimatta. Ympyröillä Nelson kulki parhaiten, sillä se sai silloin aina pistää parastaan.

Anthon maneesin toisella laidalla teki laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Katselimme heitä hetken kun kävelimme Nelsonin kanssa löysin ohjin. Keräsin ohjat takaisin käsiini ja puristin pohkeeni orin kylkiin. Se nosti ravin ja tällä kertaa pysyin rytmissä hyvin mukana. Tein muutaman ravipysähdyksen, jotka sujuivat hyvin.
- Laukataanko? kysyin hiljaa hevoselta. Se hörähti innoissaan, vaikkei se varmaan sanan merkitystä tajunnut. Naurahdin ja annoin laukka-avut.
Nopeasti ori nosti laukan ja alkoi tasaisesti laukata. Pysyin hyvin kyydissä ja sain orin pidettyä hallinnassa helposti, eikä kääntämisellä ympyröillekään ollut mitään ongelmia. Ainoa ongelma oli ensimmäinen hidastaminen raviin, sillä annoin vähän liian rajut avut ja ori nosti päätään ja teki pikkuruisen pukin mielenosoitukseksi. Rauhallisesti annoin avut orille ja tällä kertaa se hidasti raviin ja siitä käyntiin. Taputin hevosta kaulalle ja kehuin sitä. Nostin ravin ja aloin rennosti loppuravailla, sillä loppu häämötti jo. Ravailin rennosti maneesissa uralla ja tein rentoja ympyröitä saadakseni Nelsonin verryteltyä hyvin. Hidastin käyntiin ja kävelin lopuksi rennosti ohjat melko löysänä.
Asetuin kymmenen minuutin kuluttua kaartoon ja laskeuduin satulasta. Löysäsin vyön, nostin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta. Anthon oli lähtenyt muutama minuutti sitten maneesista, joten olin nyt yksin. Lähdin taluttamaan Nelsonia talliin.

Tallissa riisuin Nelsonilta varusteet ja jätin ne odottamaan karsinan ulkopuolelle. Kylmäsin orin jalat ja sillä välin aloin sukia sitä kiitokseksi. Juuriharjalla harjasin hikeä pois ja lopuksi laitoin sille ohuen loimen. Otin kylmät pois ja ennen lämpimien laittoa putsasin kaviot. Yksi kenkä oli löystynyt, joten painoin mieleeni mikä kavio ja käärin lämpimät paikoilleen. Annoin orille palan porkkanaa ja jätin sen karsinaansa, jonka joku oli siivonnut meidän ollessa maneesissa.
- Piste! hihkaisin kun näin naisen käytävällä. Hän pysähtyi ja kääntyi.
- Nelsonin yksi kenkä on löystynyt melko reilusti tämän päivän ratsastuksen aikana. Se liikkui ihan puhtaasti, mutta ajattelin että haluat tietää sen olevan löystynyt. Oikea etukavio, selitin.
- Kiitos kun kerroit, kengittäjä tuleekin huomenna niin saa kiinnittää kengän uudestaan, sillä Nelson meinaa tiputella kenkiään melko usein, Piste nauroi ja hymyili.

Menin satulahuoneeseen putsaamaan varusteita. Satula oli siisti, joten laitoin sen telineeseensä. Otin satulasaippuaa ja aloin putsata suitsien jokaista nahkaosaa, mutta en purkanut niitä osiin. Pesin kuolaimet ja asetin lopuksi suitset koukkuunsa niputettuani ne. Viikkasin muutaman loimen jotka olivat tulleet pesusta ja käärin pinteleitä laatikosta. Harjasin ulkona suojat puhtaaksi irtohiekasta ja vein pesuun yhden likaisen satulahuovan. Hain orin karsinalta Nelsonin nahkariimun, jossa oli yhä edelleen ne siniset toppaukset. Putsasin riimunkin huolellisesti ja vein sen paikoilleen. Kaiken ollessa siistiä, nappasin reppuni mukaani ja menin ulos. Lähdin pyörällä takaisin kotiin, sillä huomenna olisi jouluaatto.

21.12.2015. Päiväkirjamerkintä // Kirjoittaja: Takku (tallityttö)

Seisoskelin ulkona sateessa. Katselin Nelsonia, uutta vakiohevostani. Piste oli jo esitellyt minulle koko tallit ja tallipihan, joten olin yksin nyt. Hymyillen katselin Nelsonia, joka antautui rapsutettavaksi aidalta. Otin riimunnarun aidan tolpasta ja sammutin sähköt langoista. Menin sisäpuolelle ja naksautin riimuun riimunnarun. Avasin portin ja talutin rauhallisen oriin pois sieltä. Suljin portin huolellisesti ja napsautin sähköt päälle. Lähdin taluttamaan vakkariani kohti oritallia.

Tallissa talutin oriin sen omaan karsinaan, joka sijaitsi melko keskellä tallirakennusta. Muut oriit katselivat karsinoistaan eri-ilmeillä, jotkut söivät, jotkut vain toljottivat uteliaina. Avasin karsinanoven ja talutin Nelsonin sisään. Suljin sen melkein kokonaan ja sidoin hevosen kiinni kalteriin vetosolmulla. Pujahdin oven välistä ja suljin sen. Rauhallisesti katselin hevosia ja kävelin satulahuoneeseen.

Satulahuoneessa etsin tavarapaljoudesta Nelsonin tavaroita. Mutisten löysin viimein sen tavarat ja otin harjapakin käsiini. Siisti harjapakki ja muutenkin satulahuone oli oikein siisti. Suljin oven kun lähdin huoneesta. Palattuani karsinalle jätin harjapakin ulkopuolelle oven viereen, jotta se ei olisi kenenkään tiellä. Otin kumisuan ja menin karsinaan jutellen oriille rauhallisesti. Se lepuutti takastaan kun aloitin hierovan pyörivän liikkeen kumisualla. Kävin kaikki muut kohdat läpi sillä, paitsi pään, mahan ja jalat. Seuraavana otin juuriharjan ja aloitin harjauksen kaulalta. Pitkin vedoin harjasin oria ja putsasin suan välillä piikkisukaan. Nelson seisoi vain aloillaan ja välillä hamuili taskujani kerjätäkseen. Toruin sitä lempeästi ja jatkoin harjausta. Nelsonilla ratsastaisi joku tallityöntekijöistä puolen tunnin kuluttua, joten minulla oli hyvää aikaa laittaa ori valmiiksi. Siirryin harjaamaan jalkoja kurasta ja pyyhin pyyhkeellä välillä sen jalkoja märimmistä mudista, sillä harja menisi muuten piloille. Sain jalatkin oikein hyvin siistittyä ja siirryin mahaan. Siinä meni hetki, mutta Nelson ei onneksi hangoitellut vastaan jollen painanut harjaa kovasti. Pään sukiminen oli helppoa, sillä ori oli niin rauhallinen ja kiltti. Annoin sille pienen hevosnamin ja laitoin harjan pois. Otin kaviokoukun, jonka päässä oli pieni harja. Nostin kaviot yksitellen ja putsasin ne kunnolla. Harjasin irtoroskat vielä ja tarkistin kenkien pidon. Kengitys oli vasta uusittu, sillä kaviot eivät vielä olleet edes kasvaneet kengitysmitoista. Kengät pysyivät hyvin joka jalassa ja ne olivat sopivat. Seuraavana siirryin selvittämään harjaa ja häntää. Harjassa ei mennyt kauaa, mutta hännän kanssa sain tapella ja käyttää paljon selvityssuihketta. Erityisesti keskelle kerääntyi takkukasoja, joten sain aikani selvitellä häntää. Leikkasin siitä noin viitisen senttiä pois ja suljin lopulta harjapakin. Kiikutin sen satulahuoneeseen ja nappasin mukaani koulusatulan ja kanget. Otin vielä neljät pintelit ja pintelipatjat.

Satulan laitoin telineeseen karsinan ulkopuolella, niin kuin suitsetkin. Otin ensimmäisen pintelin ja -patjan. Käärin pintelit nopeasti oriin jalkoihin ja otin seuraavana satulan. Aikaa olisi alle kymmenen minuuttia, joten ihan mukavasti vielä. Nostin satulan korkean puoliverisen selkään ja liu'utin sen paikoilleen. Suoristin valkoisen huovan ja kiristin vyötä. Tarkistin satulan olevan kunnolla ja otin sitten kanget käsiini. Laitoin riimun kaulalle ja samoten kahdet ohjat. Monimutkaiset kuolaimet sain Nelsonin suuhun oikein ja nostin niskahihnan sen korvien yli. Kiinnittelin kaikki remmit sopiviksi ja huokaisin helpotuksesta sen tehtyäni. Tallityöntekijä saapui alle minuutin kuluttua ja kiitti minua. Hän tarkasti varusteet ja kehui niiden olevan sopivasti. Vilkutin heille ja menin hakemaan kottikärryt ja talikon.

Pysäytin kottikärryt karsinan eteen ovelle ja aloin heitellä lantaa ja märkiä kuivikkeita sinne. Työ oli melko hidasta, sillä Nelson oli kova poika näköjään levittämään sotkuja kaikkialle. Takaseinällekin se oli onnistunut viskomaan lantaa, joten jouduin irrottamaan ne talikolla. Sain putsattua karsinan ja asettelin kuivikkeet tasaiseksi patjaksi karsinaan. Vein kottikärryt tyhjennettyäni ne lantalaan. Jätin talikon myös sinne ja hain seuraavaksi vain vesiämpärin ja tiskiharjan. Aloin pesemään vesi- ja ruokakuppia ahkerana ja sain ne melko puhtaaksi. Putsasin muutamasta tyhjästä karsinastakin ne, sillä miksi en olisi avuksi?
- Pystyisitkö lakaisemaan vielä käytävän tänään? kuului ääni takaani.
- Joo tietty. Nelson on ratsuna tällä hetkellä, joten kyllä tässä aikaa on, naurahdin tuntemattomalle miehelle. Hän hymyillen lähti kävelemään ulos kädessään harava. Näköjään lehtiä haravoimaan...

Tyhjensin likavedet viemäriin ja palautin tavarat paikoilleen. Otin luudan ja aloin harjata lattiaa puhtaaksi kuivikkeesta ja muusta roskasta. Roskat keräsin kasoihin ja otin lapiolla roskakasat mukaani. Kuljetin ne isoon roskikseen ja ihailin aikaansaannostani. Nelsonilla ratsastanut nainen talutti hevosen juuri talliin kun olin vienyt lapion paikoilleen.
- Hei taas! Voin hoitaa Nelsonin jos sinulla on joku kiire? ehdotin hymyillen naiselle.
- Ainahan apu kelpaa. Minun pitääkin lähteä. Dank je wel! hän sanoi ja lähti toiselle karsinalle, jossa odotti musta ori valmiina varusteet päällä.
- Hei Nelson. Aika ottaa varusteet pois, tokaisin orille ja otin riimun ja -narun karsinan ulkopuolelta koukusta. Laitoin riimun kaulalle ja sidoin narun vetosolmulla kalteriin. Otin kanget pois ja harjasin pään ennen kuin laitoin riimun päähän. Jätin kanget koukkuun hetkeksi ja siirryin ottamaan satulaa pois. Avasin vyön, nostin satulan pois ja laitoin sen telineeseen karsinanoveen. Otin pintelitkin pois ja käärin ne rullalle. Vein varusteet paikoilleen ja otin matkaani kylmäyssuojat ja harjapakin.

Käärin kylmät oriin jalkoihin ja aloin sukia sitä. Hikinen hevonen uupuneena kuorsasi välillä katkonaisesti silmät kiinni, mutta välillä se jaksoi katsella ympärilleen. Suin sen juuriharjalla kokonaan läpi ja otin kylmät pois. Putsasin kaviot ja laitoin Back on Trackin tallisuojat oriille. Hain sille hikiloimen ja laitoin sen Nelsonille. Otin riimun pois ja jätin oriin karsinaan, jonne se saisi pian heinää.

Satulahuoneessa putsasin varusteet pikaisesti. Pesin jalustimet ja kuolaimet ja putsasin suitset varsinkin kunnolla. Satula ei ollut ollenkaan likainen, joten en putsannut sitä. Otin reppuni nurkasta ja menin ulos. Äitini odotteli jo parkkipaikalla ja hyppäsin pelkääjän paikalle.
Loppu!

15.07.2015. Estevalmennus // Valmentaja: Ellen VRL-13887

Huokaisin - jälleen kerran, ihastuksesta suuren ja kauniin, siis komean orin astellessa maneesiin. Piste kävelytti oriilla alkukäynnit ja siirtyi verryttelemään. Rakensin ympyrän kaarille kavaletteja ja raahasin puomeja, joita ratsukon olisi alkuveroiksi tarkoitus tulla ravissa. Hetken käyntitaivuttelun jälkeen Piste pyysi Nelsonin raviin. Pyysin ratsukkoa tekemään molempiin päätyihin pääty-ympyrät ja menemään kavalettien ja puomien yli. Nelson nosteli jalkojaan tottuneesti korkealle ja ylitti kavaletit helposti. Huomasin orin ajautuvan välillä hiukan liikaa ulos, jolloin pyysin Pistettä korjaamaan ulkopohkeella ja ulko-ohjalla. Saman hän taisi huomata itsekin, sillä sai Nelsonin aina nopeasti takaisin oikealle linjalle.

Sitten vein kavaletit pois ja rakensin pääty-ympyröille kahden esteen sarjat, korkeutena molemmissa 60- ja 70 cm. Ratsukko tuli tätä tehtävää kokonaan laukassa. Nelson hyppäsi esteet kuin vettä vaan, eikä pudottanut saati kieltänyt kertaakaan. Hevosen vauhti tosin kiihtyi välillä hiukan liiankin kovaksi ja muutamaan kertaan sain kehottaa Pistettä hidastamaan vauhtia hiukan. Välikäyntien aikana kokosin maneesiin tehtävän, korkeutena oli noin 100-120 cm. Tehtävä alkoi innarisarjalla, josta kaarrettin suhteutetulle linjalle, josta sitten kokorata leikkaa- linjalle ja laukanvaihto esteellä. Sen jälkeen vielä lyhyellä sivulla oleva okseri. Tehtävä sujui hyvin ja Piste sai säädeltyä Nelsonin laukkaa hienosti. Ori ei pudottanut tai kieltänyt kertaakaan ja Piste sai orin tuotua hyviin paikkoihin ja jos tuli huono paikka, hevonen antoi anteeksi. Pistettä kehotin kääntämään varpaat menosuuntaan, muuta sanottavaa en tämän istunnasta löytänyt. Korotin tehtävän 130-150- senttiseksi ja Nelson innostui hieman lisää. Ongelmia ei ilmaantunut korkeammillakaan esteillä, mutta yksi puomi lähti mukaan orin hypättyä vähän läheltä.

Ratsukko hyppäsi vielä 150 cm- kokoisia kahden- ja kolmen esteen sarjoja kahden- ja kolmen askeleen väleillä. Ori hyppäsi taas kerran loistavasti, mutta väsymyksestä johtuen pudotti muutaman puomin. Piste ratsasti edelleen huolelliset tiet ja sai Nelsonin tuotua hyville paikoille. Ratsukko lopetti hyppäämisen pariin hyvään suoritukseen ja siirtyi lopuverkkaamaan itsenäisesti pienemmille esteille ja ihan lopuksi sileälle. Oli ilo valmentaa näin hyvään yhteistyöhön päässyttä ratsukkoa!

18.05.2015. Estevalmennus // Valmentaja: Steffy VRL-13016

Saavuin vähän myöhässä kentälle, johon olin kasannut jo aiemmin pienen radan valmennettavalleni parille. Piste ja Nelson olivat kuitenkin jo hyvää vauhtia lämmittelemässä laukassa ympyröillä ja pitkin kenttää tehden lisäyksiä ja kokoamisia. Ratsukko hidasti käyntiin ja pääsin jo pian selittämään lämmittelyn kulusta. Ensin tultiin 60 senttisiä esteitä kulmiin ympyröillä tasaisessa laukassa. Tuo onnistuikin hyvin heiltä, joten siitä ei ollut sen kummempaa moittimista. Piste ratsasti hieman huolimattomasti välillä, josta huomautinkin kun ympyrä jäi ahtaaksi. Pikkuhiljaa esteitä korotettiin ja pian ne alkoivat olla jo yli metrin. Niitä ei tosin enää tultu ympyröillä, sillä välit olisivat käyneet liian ahtaiksi. Piste sai itse soveltaa ja tulla esteet eri paikoista ja tehdä tehtäviä. Kun ratsu tuntui Pisteen mukaan hyvältä, pyysin heidät käyntiin ja aloin selittää radasta, joka oli koottu toiseen päähän kenttää. Aluksi oli kahden pystyn sarja, jotka ylittyisivät varmasti helposti. Sen jälkeen tiukka käännös trippelille, kohti keskihalkaisijaa. Siitä taas jyrkkä käännös vastakkaiseen suuntaan, okserille. Loppuun tuli vielä portti. Ratsukko lähti matkaan rennosti, mutta aktiivisesti. Ensimmäinen sarja onnistui oikein hyvin, väliin tuli sopivasti kaksi askelta. Tiukka käännös vastakkaiseen suuntaan onnistui ripeästi päädystä. Trippelille hyppy lähti vähän kaukaa, mutta puomit eivät kolisseet. Okserille ratsukko ajautui melko pohjaan, jonka takia tuli pudotus. Piste jatkoi kuitenkin ratsastamista ja portti ylittyi puhtaasti. Kehuin Pistettä ja Nelsonia ja kävin nostamassa puomin. Rata tultiin vielä pari kertaa, jotta loppuun saatiin onnistuminen. Nelson sai kehuja ja hikinen ratsukko sai jäädä jäähdyttelemään.

29.04.2015. Päiväkirjamerkintä // Kirjoittaja: Piste VRL-11720

Vedimme tänään Nelsonin kanssa rennon maastolenkin. Se oli hyvin pirteällä päällä ja ensimmäisen ravipätkän jälkeen ori oli koko ajan innoissaan nostamassa ravia uudelleen, ja kun taas nostimme ravin, alkoi ori nostaa salamyhkäisesti laukkaa. Laukkapätkällä päästelimmekin kunnolla, mutta Nelsonin innostuessa liikaa, sain alkaa jo hyvin ankarasti pidättelemään ohjaksista. Matkassa olimme ilman satulaa, ja vauhdin yltyessä alkoi olla minunkin jo hankaluuksia pysyä kyydissä.

Lumet olivat sulaneet jo hyvin ja keväinen aurinko paistoi ihanasti taivaalta, joten päätin että poikkeaisimme kotiin päin metsän poikki ja siitä pellolle. Ori hyppäsi valtavalla loikalla pienen ojan ylitse, joten luiskahdin selässä hieman liian taakse, se ei kuitenkaan haitannut Nelsonia, vaan se jatkoi ravissa eteenpäin. Hiljensin vauhdin ja jatkoimme matkaa metsän läpi kahlaten kohti peltoa. Pellolla oli jo täysin sulaa, mutta pieniä vesialueita oli vielä jäljellä lumien sulettua. Vedimme pellolla vielä pienet ravi ja laukka pätkät, kun kerta sai taas mennä suoraa tietä. Eteen tuli pari kertaa isoja lätäköitä, joihin ori ensimmäisellä kerralla loikkasi ja sain taas pidätellä sen vauhtia.

Talliin takaisin päästyämme, nousin alas selästä. Jalat olivat aivan muussia kun sai pidätellä itseään selässä ja huomiset reisilihaskipeydet tuntuivat nyt jo pikkuhiljaa ajatuksissa. Vein orin talliin ja huuhtelin sen jalat viileällä vedellä, jonka jälkeen vein orin käytävälle harjattavaksi.
 Harjaustuokion jälkeen, ori oli puhdas, vaikkakin jalat vielä hieman märät olivatkin. Loimitin sen kevyellä loimella ennen pihalle vientiä vielä, jonka jälkeen lähdimme kohti tarhoja. Tarhassa ori oli tänään yksin, kaverin kilpamatkan vuoksi. Se ei oria tuntunut kuitenkaan nauttivan, vaan se pärskähteli tyytyväisenä ja meni tervehtimään viereisen tarhan herroja.

Illalla hakiessani tallityttöjen kanssa hevosia sisälle, oli Nelsonin uusi sininen loimi tietenkin revittynä. Syyllistä ei osattu asettaa, mutta varmaan joku viereisen tarhan pojista oli tätä avittanut sen riisumisessa. Noh, ei kun uutta sitten katselemaan illalla nettikaupoista.

22.04.2015. Päiväkirjamerkintä // Kirjoittaja: Piste VRL-11720

Nelson on kyllä ollut aikamoinen hulivili varsa-aikanaan. Tarhaan mennään aina yhtä vauhdikkaasti hyppien ja emä jää aina liian kauas, jolloin Gabi saa juosta tämän rämäpään perässä huolissaan. Hyvin tamma on kyllä hoitanut mamman velvollisuutensa ensimmäisen varsan kohdalla ja Nelson pysyikin ensimmäiset päivät tiukasti kiinni Gabissa. Nyt kuitenkin siitä oli purkautunut niin rohkea ja innokas varsa, joka tutki ihan kaiken eteen tulevan.

Tänään tutustuimme enemmän hoitopaikalla oloon taas. Ori ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan, kunnes alettiin harjaamaan ja ori nautiskeli pörröisen varsakarvan hinkkaamisesta, jolloin pysyikin hyvin paikoillaan. Gabia hoidettiin seuraavalla hoitopaikalla, joten kaksikko näki toisensa eivätkä saaneet syytä huoleen. Hoitotoimenpiteet menivät siis periaatteessa ihan hyvin ja edistyttiin hyvin orin kanssa.

Kävelytyskoneeseen mentiin seuraavaksi, joka olikin erittäin jännittävä asia. Ori hyppelehti taas villisti ja Gabi löntysteli vain rennohkosti. Nelson alkoi hetken kuluttua kuitenkin katsella emänsä perään, joka kulki edellä, ja tämä saikin sen hieman rauhoittumaan ja tavoittamaan emäänsä tahdissa.

Hetken aikaa siinä parin pyörittyä, veimme kaksikon takaisin tarhaan. Orilla oli vähän jo lähtenyt energia kaikkeen tuohon uuteen ja ihmeelliseen, joten tarhaan mennessä tuli vain pari innokasta hyppyä, jonka jälkeen se meni emänsä vierelle syömään. Gabi nautiskeli myös päiväheiniä ja he saivat jäädä viettämään loppupäivää tarhaan, auringon paistaessa ihanasti sulattaen lumen tieltään. Ihana veijari.

Copyrights

Hevosen kuvaaja © Roshoeve [Lupa]
Koodaus © VRL-11720 Piste
Tämä on virtuaalihevonen | This is sim game horse

©2017 Rêve de Haussea || Virtuaalitalli - suntuubi.com