Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tallityttöjen vieraskirja

 1  2  3  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Catharina

02.09.2016 21:47
Hei! Jos 4 vapaata paikkaa pitää vielä kutinsa, niin tulisin enemmän kuin mielelläni hoitamaan upeita hevosianne!
Olen tosiaan Catharina, minua kutsutaan usein kavereiden kesken Kakeksi. Vakioksi toivoisin Richiä, sillä ihastuin siihen ensi silmäyksellä sekä ulkonäöllisesti, että luonteellisesti. Ei tarvinnut edes selata enää muita hevosia läpi! :D Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös muihin tallin hevosiin ja puuhailla niiden kanssa.
Olen 19 vuotta täyttänyt naisenalku, ja kouluttaudun hevosenhoitajaksi samalla tallilla työskennellen. Intohimoni ovat kilpahevoset ja olen innokas oppimaan lisää hevosten hoidosta ja ratsastuksesta. Ratsastanut olen niin kauan kun jaksan muistaa, mutta säännölliset valmennukset lopetin opiskelun ajaksi rahanmenon takia. Haaveena olisi kuitenkin oma hevonen jossain tulevaisuudessa.
En löytänyt kuvaa nyt tähän hätään, mutta linkkailen heti kun kiva ja vapaasti kopioitava tulee vastaan! Tai sitten piirtelen joku päivä itse ! :)

Vastaus:

Hei ! Pääsit tallityttö numero 4:n paikalle :) Laittele kuvaa vain kun kerkeät ja Richin saat vakioksi ;)

Nimi: Julia van Doren

24.08.2016 12:53
Sara

Ajelin Rêveen ja suunnitelmissa oli että olisin liikuttanut Saran. Mieheni oli saanut jäädä tänään lapsen kanssa kotiin, vaikka isovanhemmillahan he totta kai taitavat mennä käymään. Tallipihaan päästyäni ajatukset kuitenkin olivat aivan jossain muualla kuin kotona ja sain keskittyä seuraavat tunnit vain ja ainoastaan hevosiin.
Vein tavarani yhdelle tyhjälle hoitopaikalle ja hain Saran varusteet ja harjat siihen äärelle myös. Moikkasin paria tallityttöä tarhoille mennessäni. Sara odotteli yksin omassa tarhassaan ja söi aamuisia heiniä vielä maasta kun menin sen keskeyttämään ja nappasin riimunarun päähän. Askel oli tammalla reipas kun kävelimme tallia kohti, joten eilen on selvästi ollut vapaapäivä.
Hoitopaikalla laitoin tamman kiinni molemmanpuolin ja aloin harjaamaan sitä huolellisesti. Niin puhdas kuin tamma olikin, oli minulla pakolliset tapani hevosta harjatessa, johon kuului perinpohjainen harjaaminen puhtaaksi, harjan ja hännän selvittäminen, sekä kavioiden siistiminen. Olen myös yksi pahimmista tapauksista heilumaan parturisaksien kanssa hevosten lähettyvillä, joten harja tuli nypittyä ja häntää tasattua, kuten myös vuohiskarvoja saatoin siistiä.
Kun Sara oli siisti ja varustettu kuin kilpailukentille lähtemässä ja minä olin hiestä märkänä ja pölyisillä vaatteilla, olimme valmiita treenaamaan. Puin kypärän päähäni ja laitoin hanskat käteen ennen kuin irrotin tämän neitokaisen hoitopaikalta. Se käveli hienosti vierelläni maneesiin, jossa olin ajatellut treenata sateen varalta, sillä sadetakit olivat jääneet kotia ja Sarakaan ei saisi nyt heti mennä kuraan.
Aloitimme treenaamisen pitkillä alkukäynneillä uraa pitkin, vaikka Sara oli näitä Rêven hevosia jotka sitä uraa eivät osanneet seurata vaan kulkevat sieltä mistä ratsastaja käskee. Aloin käyntien aikana pikkuhiljaa kiristämään ohjaa ja työskentelemään. Ensin herättelyt käynnissä, sitten kunnon ravit, hieman tasoittelua ja laukat, joiden jälkeen koittaisimme haastavampia tehtäviä. Piaffe ja passage oli palautettava minun muistiini, sillä en ollut ratsastanut hetkeen. Tamma kuitenkin huomasi heti kun lähdin piaffea yrittämään, että mitä haen, joten selvisin hyvin helpolla tästä, kunhan vain sain taituroitua niin että tamma kulkee vielä piaffea ensimmäistenkin askeleitten jälkeen. Oli hyvin juhlallinen olo tamman kävellessä keskihalkaisijaa pitkin ja katsomossakin päät kääntyilivät meitä kohti. Taputtelin tammaa kehuksi kaulalle. Seuraavaksi passagea, joka minulle on jotenkin helpompi kuin piaffe. Se meni hienosti vanhasta muistista ja Sara liikkui taas kuin ajatus, vaikkakin hieman töksähtelevää oli meno ja saimme toistaa tätä jonkin verran päästäksemme hyvään tulokseen, homma meni hieman sekaisin omien ohjeideni vuoksi, mutta katseita saimme ja hyvään tulokseen saimme lopetettua.
Lähdimme näiden harjoitusten jälkeen loppukäynteihin ja siirryimme sisäuralle pois muiden ratsastajien tieltä. Sara ei turhia piitannut toisista hevosista jotka huristivat ohitse vierestä, vaan tamma venytti rauhassa kaulaansa ja käveli pitkillä ohjilla, vaikka sain sitä painolla ja pohkeilla ohjastaa pysymään oikealla reitillä. Hieno tyttö !

Vastaus:

Oikein kiva tarina :) Lisäilen Saran päiväkirjaan !

Nimi: Julia van Doren

20.07.2016 11:22
Ginon tulin liikuttamaan :)

Piste oli ollut kipeänä parina päivänä, joten hän oli keskittynyt enemmän sisällä hääräämiseen ja kevyempien asioiden hoitamiseen. Pääsin siis ratsastamaan hänenkin liikutettavia hevosia jonkun verran. Kiirettä siis piti ja heti tallille päästyäni kävin nappaamassa tarhasta Ginon mukaani. Se tanssahteli jonkun verran vierelläni talliin mennessä, joka johtui luultavasti matkaa tavoittavasta askeleestani.
Tallissa jätin orin hoitopaikalle, kiinnitettynä molemmanpuolin riimunarulla ja lähdin hakemaan harjapakkia ja varusteita hoitopaikan ääreen. Ori oli hienosti aloillaan kun palasin eikä ollut varmaan kerinnyt edes huomaamaan että olin johonkin kadonnut.
En Ginolla ikinä ollutkaan ratsastanut eli aivan uusi tuttavuus minulle, mutta nyt en juuri huomannut napata sen käytöksestä erityisiä piirteitä ainakaan tähän mennessä kun tahtina oli: kiire. Olin nyt jo jäljessä aikataulusta kun lapsi piti viedä isovanhemmille hoitoon ja siellä venyi kuulumisten vaihdossa.
Harjaus sujui rauhallisissa merkeissä ja etenimme varusteiden laittoon. Takajalkaan suojaa alkaessa laittamaan ori kuitenkin nosti jalkansa ja ajattelin heti ensimmäiseksi ”ai että tämä on näitä poikia…”, mutta pian jalka laskeutui aloilleen ja saatiin suojat laiteltua jalkoihin ongelmitta, tyhmät oletukseni heti osoittautuivat vääriksi, ehkä se vain kummasteli kun normaalisti edetään etujalkojen suojista takajalkojen suojien laittoon.
Kun ori oli valmis, olin jo irrottamassa sitä hoitopaikalta kunnes muistin että pitäähän sitä itsekin laittaa kypärä ja hanskat käteen. Noh, uusi yritys kun varusteet sain päälleni ja sitten mentiin. Talutin orin kentälle, jossa ratsasteli jo toinen ratsukko esteitä ja joku oli varmistelemassa esteitä. Pyysin apua minun puomien nostoon jos sattuisin pudottamaan ja apua oli heti tarjolla.
Kävelin pitkät alkukäynnit uraa pitkin ja pyrkien olemaan vähiten tiellä jo vauhdilla treenaavaa ratsukkoa. Gino ei juuri piitannut toisesta hevosesta, paitsi jos tämä tuli laukassa liian läheltä, jolloin ori saattoi luimia jonkin verran. Pian kuitenkin kun aloimme työskennellä ja keskittyminen kohdistui vain tekemiseen, ei toista hevosta tahtonut huomatakaan enää.
Tytöt hämmästelivät oria ja sen liidokkaita liikkeitä, joten kehuja sateli ja kovasti olisivat halunneet päästä herraa myös joskus ratsastamaan. Se kuitenkin on Pisteen päätettävissä. Itsekin pääsin vain sen kunniaksi kun rouva itse on kipeänä, hyvä niin, tulipa tämäkin testattua niin on ensikerralla tarvittaessa tuttu hevonen.
Esteet ylittyivät hämmästyttävän kevyesti. Korkeus oli kyllä 130-140cm tasoa korkeimmat, joten ihan 160cm en todellakaan uskaltanut lähteä tämän herran kanssa tähtäämään. Puomeja ei juuri putoillut, mutta tasoa saatiin joidenkin esteiden kohdalla muutella. Vauhtia orin menossa riitti ja sain olla hyvin ohjien kanssa tuntumalla koko ajan. Itse olen hieman pehmeäkätinen, joten en piittaa niin kovasuisista hevosista aina.
Treenit sujuivat oikein mallikkaasti ja saimme tunnin aikana hienkin pintaan. Esteiden kaitsija lähti kun aloitimme loppuverryttelyjä ravissa pitkin ohjin. Siitä hidastimme käyntiin pikkuhiljaa ja kävelimme pitkät pätkät kentällä ennen kuin laskeuduin selästä ja lähdimme tallia kohti.

Vastaus:

Ihanaa, saatiin sillekin eka päiväkirjamerkintä :D Hyvän pituinen tarina, lisäilen tämän sille :)

Nimi: Takku
Kotisivut: http://klinikkatakku.suntuubi.com/

25.03.2016 12:56
Takku & Nelson

Olin pitkästä aikaa Revessä. Olin ollut todella kiireinen uuden hevoseni kanssa, mutta nyt minulla oli aikaa käydä Nelsonia hoitamassa ja hoitamassa tallitytön velvollisuuksiani. Kävelin oritalliin ja näin melkein heti Nelsonin, joka seisoskeli karsinassaan katsellen käytävälle.
- Hey boy! sanoin orille ja avasin karsinanoven. Otin karsinanovesta turkoosin riimun ja samanvärisen riimunnarun. Silitin orin turpaa ja laitoin riimun sen päähän. Taputin Nelsonin kaulaa ja kiinnitin riimuun riimunnarun. Sidoin vetosolmulla narun kalteriin ja hain satulahuoneesta harjapakin. Naksautin turkoosin pakin lukot auki ja valitsin ensin kumisuan. Aloin pyöritellä hierovasti kumisukaa orin karvalla. Oli kevät, joten karvaa putoili ihan aktiivisesti ja halusin harjata irtokarvat pois, etteivät ne kutittaisi Nelsonia. Vaihdoin kumisuan juuriharjaan ja aloin sukia irtokarvoja karvalta pois ja harjasin myös jalat huolellisesti. Pölyharjalla siistin pään ja mahan. Selvitin harjan ja hännän hyvin ja putsasin vielä kaviot. Vein harjapakin pois ja hain satulan ja suitset. Varustin hevosen nopeasti ja laitoin vielä suojat hevoselle ja itselleni kypärän ja hanskat. Lähdin kentälle ratsastamaan.

Kentällä nousin satulaan ja aloin verrytellä kevyesti käynnissä ensin. Nelson vaikutti vireältä ja arvasin kyllä syyn. Kentällä oli muutama este jätetty ja ajattelin muutaman hypätä tänään. Nelson innostui ravissa lisää esteistä ja sain pidätellä sitä reilusti, mutta Nelson totteli kuuliaisesti apujani. Ravasin ympyröitä saadakseni Nelsonin taipumaan paremmin ja jotta se saisi muuta ajateltavaa kuin esteet. Laukkasin välillä muutamia pääty-ympyröitä ja Nelson keskittyi työhön kunnolla. Palkitsin sen käynnillä ja esteillä. Nostin laukan ja käänsin orin ensimmäiselle esteelle, joka oli pieni ristikko. Ori korvat hörössä hyppäsi ristikon yli helposti ja kiihdytti vauhtia. Hidastin raville, sillä en halunnut orin lähtevän käsistä. Hyppäsin hallitusti muutaman kerran ristikon ja pyrin pitämään Nelsonin kokoajan tuntumalla ja se totteli kyllä sitten kunnolla. Siirryin hyppäämään 70cm okseria, joka oli Nelsonista vielä hauskempaa. Nauroin erään hypyn jälkeen, sillä ori hyppäsi koin pupu ja yritti hypätä esteen uudestaan, peruuttamalla. Nauroin ja halasin hevosta, joka pysähtyi kiltisti. Se varmaan ajatteli, että mikä noita tyttöjä oikein vaivaa?
Otin vielä muutaman hyvän hypyn ristikolle ja okserille, jonka jälkeen aloitin loppuverryttelemään oria.
''Mentäisiinkö maastoon?'' kuiskasin orille ja käänsin sen portille. Avasin portin satulasta käsin ja Nelson odotti kiltisti, kun suljin portin perässämme. Kävelimme maastoon päin loppukäynneille.
Metsään päästyämme löysäsin ohjasotettani ja annoin Nelsonin venytellä kaulaansa vapaasti. Ori haukotteli ja käveli kostealla polulla rauhallisesti. Se hörähteli muutaman kerran kun meitä vastaan tuli ratsukoita.
''Käännytäänkö kotiin?'' kysyin orilta, joka innostui ja kääntyi polulle, joka veisi tallille nopeinta reittiä. Se käveli melko reippaasti polulla, jossa oli useita kavionpainaumia.
Päästyämme takaisin tallille, laskeuduin satulasta, nostin jalustimet ylös, löysäsin vyötä ja otin ohjat pois kaulalta. Talutin Nelsonin talliin ja aloin riisua siltä varusteita orin omassa karsinassa. Jätin varusteet satulahuoneeseen odottamaan putsaustani ja otin kylmäystarvikkeet. Harjasin hevosen jalat ensin ja putsasin kaviot. Märät jalat pesin haalealla vedellä mudasta ja sen jälkeen kuivasin ne. Harjasin vielä karvat oikeaan suuntaan ja käärin kylmät nopeasti paikoilleen. Aloin sukia pitkin vedoin orin karvapeitettä ja saatuani sen harjattua, tarjosin makupalan vielä ja lähdin karsinasta.
Satulahuoneessa aloin putsata suitsia ja pesin tuttuun tapaani kuolaimet. Putsasin jalustimet päällisin puolin ja pesin suojat vedellä ja kuivasin ne pyyhkeellä. Vein mustat suojat vielä kuivaushuoneeseen kuivumaan. Sen jälkeen lähdin kotiin.

Vastaus:

Oi miten hyvä tarina ! :) Hienosti kerroit yksityiskohtaisesti eri tekemisistä, eikä kirjoitusvirheitäkään löytynyt ! Mukava että Nelsonkin saa liikutusta taas :)

Nimi: Julia van Doren

11.02.2016 19:16
Saavuin Rêveen autollani ja jätin sen parkkiin normaalille paikalle. Kävelin talliin kädet rennosti heiluen sivuillani ja olin jo päättänyt Pisteen kanssa että liikutan tänään ainakin Girlin ja katsotaan sitten keitä muita. Tallitytöt tallissa olivatkin jo aivan työn touhussa ja minä yritin kovaa päästä tahtiin mukaan. Hetken kuluttua jo alkoi homma kulkemaan ja lähdin hakemaan Girlin hoitopaikalle, jonka laitoin jo varta vasten valmiiksi sitä varten.
Tamma käyskenteli tarhassa tyytyväisenä. Se ei olisi jättänyt kaveriaan, mutta minä innosta puuskuen kiskoin sen mukaani. Tallissa sen laitoin kiinni molemminpuolin hoitopaikalle käytävällä ja aloin sukimaan sitä läpi kumisuolla. Karvaa irtosi hyvän verran ja olin itsekin jo vähän karvainen lopetettuani. Vielä kaviot sain putsattua ja harjan & hännän selvitettyä, jota seurasi varustaminen. Tamma ei turhia liikuskellut ja sain muutenkin tehdä hommani rauhassa hiljaisessa tallissa.
Kun Girl oli valmiina, pyyhkäisin vaatteeni sen irtokarvoista ja kävin laittamassa kypärän päähäni ja hanskat käteen. Irrotin tamman hoitopaikalta ja talutin sen tallipihaan, jossa nousin selkään. Reippaasti ponnahdettuani sen selkään mittautin jalustimet yhtäkkiä, kiristin vyön ja otin ohjat tuntumalle. Ohjasin sen kohti maastoa, joka oli hieman synkän näköinen.
Maastossa tamma kulki ihanan rennosti ja sain antaa sille aika rennosti ohjia. Laukkailimme metsätiellä ja tarvoimme hieman metsässä ja pelloilla. Se meni kuin unelma. Olimme juuri pellolla kun tieltä kulki auto ohitse. ”Onneksi tulimme tähän” ajattelin tämän jälkeen, sillä Girl vaikutti hieman varautuneelta auton ohitse menosta. Pellolla olimme kuitenkin turvassa ja saimme jatkettua taas matkaa mutkitta.
Talliin saavuimme myöhemmin ja nousin tallipihassa alas Girlin selästä. Talutin tamman talliin, jossa riisuin varusteet ja loimitin sen. Talutin tamman takaisin tarhaansa, jossa sen kaveri oli jo haikaillutkin tämän perään.


Taas pitkästä aikaa ;)

Vastaus:

Hyvä tarina :) Oikein kivan pituinen ja Girlikin sai ensimmäisen päiväkirjamerkintänsä !

Nimi: Awi

05.02.2016 20:20
Awi & Leonardo

Leonardo oli erityisessti jäänyt mieleeni Revestä. Uudet kaverit olivat vieneet aikaani niin, etten ollut ehtinyt pitkään aikaan tallille. Kotona oli riitaa, ja kouluakin olin joutunut vaihtamaan kavereiden muuttuessa ikäviksi, mutta onneksi oli Reve! Paikka jossa tunsin itseni saman vertaiseksi muiden tallityttöjen kanssa. Tallipihalla ei ollut ketään, josta olin hieman harmissani. "Olen aina omituiseen aikaan tallilla... Kellään muulla ei ole vielä loppunut koulu, mutta minä olien jo täällä!" ajattelin, vilkaisten kelloa. "Just! Kymmentä vaille kaksi..."
Yritin karistaa ajatukset mielestä ja keskittyä nyt vain hevosiin.

Oritallissa tunsin itseni epävarmaksi. Mietin Leonardoa ja ratsastamista. En tiennyt olenko liian pitkä sille, mutta olinhan aikaisemminkin ratsastanut poneilla.... No juu, Leonardo oli valmiiksi karsinassa, joten pääsin suoraan harjaamaan. Aikaa vierähti reilut 30 minuuttia. Hain varusteet ja varustin ponin. Jännittävä hetki lähestyi. Talutin Leonardon kentälle, jossa tunsn itseni hölmöksi. Olin tullut toisiin ajatuksiin.
-Näytän varmasti hölmöltä ponin selässä... mutisin äänen. Paikalle saapunut Piste kuuli sanani.
-Et näytä! hän sanoi rohkaisevasti. -Olen minäkin muutaman kerran ratsastanut Leonardolla, eikä poni ole mikään pieni, ei ainakaan paljoa sinulle... Tulenko auttamaan sinut selkään?
-Ei,kyllä minä pärjään.
Kiristin satulavyön ja nousin satulaan yrittäen näyttää kokeneelta. Tiesin kyllä miten lapsellista se oli, mutta Piste sai mnut näyttämään mitä osasin. Rauhalliset alkukäynnit, jonka jälkeen verryttelyksi kevyttä ravia. Poni osoittautui helpoksi ratsastaa. Ainakin siinä vaiheessa. Pieni lyhyt askel, joka ponilla oli sai minut rentoutumaan. Tein ympyröitä ja kolmikaarisia, jotka sujuivat niin hyvin, että päätin uskaltaa kokeilla laukkaa. Asetus sisään, puolipidäte, ulkopohje taakse, laukka! Se kävi helposti. Olin elämässäni kokenut monenlaisia hevosia, mutta Leonardo vei paikan sydämmessäni. Otin laukan alas. Yritin uudestaan. Poni kuumui hieman ja yritti ajolähtöä. Sain hiljennettyä normaaliin raviin, josta jälleen helppo nosto. Vilkaisin jälleen kelloa. Minulta oli selvästi ratsastaessa mennyt ajantaju. Mielessä käväisivät maantiedon esitelmä ja tuleva matikan koe. Olisi pakko ehtiä tehdä jotain koulunkin eteen, ettei isä kieltäisi pian tallilla käymistä. Verryttelin lopuksi, mutta en mitenkään kiireisesti vaan hyvin, sillä tiesin, millaisia oireita liiallisella treenillä ja verryttelyn jättämisellä väliin oli.

Huolellisen hevosen hoidon jälkeen siivosin pikaisesti Leonardon harjapakin. Se kun oli niin sekaisin. Varusteetkin oli huollettava, joten kaikista vähiten aikaa minulla jäi karsinoiden siivoukseen. Puhelimeeni tuli viesti: Odotan autossa, tule heti. Isä

Tein töitä rivakkaan tahtiin. Onneksi Takku saapui paikalle, ja uskoin, että hän saattoi putsata loput karsinat.
-Ai, hei Takku! Minulla on hirveä kiire... Voisitko siivota nuo käytävän perällä olevat kolme karsinaa? Korvaan sitten jotenkin, pyysin. Jälleen viesti isältä: Myöhästyn kokouksesta! Isä
Onneksi Takku lupasi auttaa minua:
-Joo, titysti voin auttaa! Ei minulla mitään hirveätä kiirettä ole...
-Kiitos!

Autossa isä kävi kuumana:
-Olen sanonut sinulle, että tule ajoissa! On perjantai, ja tiedät, että minulla on aina silloin kokous... Mitä oikein olit tekemässä?
-Hoidin töitäni! Keräsin lantaa karsinoista! Kai tiedät, että se kuuluu hommiini?
Keskustelu ei jatkunut enää pidemmälle. Tulisin pian taas Reveen!

Loppu!

Vastaus:

Oikein hyvä tarina ja hyvän pituinen ! Kiva että Leonardollekin järkkäät tekemistä :)

Nimi: Claire

30.01.2016 11:23
Näin alkuun oon toooosi tooosi pahoillani et en oo käyny, toivottavasti saan anteeksi 6 päivää myöhässä olemisen(Tietokoneen kirjanmerkeistä katosi tallin sivut enkä muistanut enää nimeä :/)

Claire ja Roy

Kävelin Reveen. Kello oli vasta 8, mutta olin jo melkein perillä. Kaikkialla näytti autiolta.
Onkohan Piste nukkunut pommiin, mietin. oritalliin syttyi melkein heti valot ja hetken päästä tammatalliinkin.
Tervehdin Takkua, Bellaa, Tarua ja Minttua ja lähdin rehuvarastolle. Puolet hevosista oli jo ruokittu, mutta hommaa oli silti paljon.
Huomasin, että muut alkoivat jo viedä hevosia tarhoille. Nappasin Carlin, ja vein sen tarhaan. Sen jälkeen vielä Roy, Desil ja Nelson niin homma oli hoidettu.
Katsoin kelloa ja huomasin, että myöhästyisin koulusta jos en nyt lähtisi vauhdilla.
"Moikka"huusin kiireesti ja ryntäsin matkaan. Puolen kilometrin päässä oli bussipysäkki, josta tosin meni vain koulukyytejä. Maksoin lipun ja huokaisin helpotuksesta. Enää vain selittäminen opettajille, miksi haisin hevoselle.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨ ¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨ ¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Nousin bussista ja lähdin kävelemään kohti Reveä. Onneksi tänään oli lyhyt koulupäivä, pääsin jo kahdelta. Jäisi enemmän aikaa touhuta hevosten kanssa.
Päiväheiniä ei ollut vielä jaettu, joten päädyin tekemään jotain Royn kanssa.
"Julia, onko Rêven hevosia juoksutettu? Tiedätkö?" Kysyin Julialta, joka oli ilmestynyt talliin.
"Kyllä tietääkseni joitakin, mutta en ole varma... Varmasti paras kysyä Pisteeltä." Julia vastasi epävarmasti.
"Kiitos, käyn kysymässä. Tiedätkö, missä Piste on?" sanoin.
"Taisi mennä juuri tammatallille päin"
Menin siis tammatallille Pistettä etsimään. Hän löytyi toimistostaan puhelimessa. Odotin että hän puhui puhelun loppuun ja avasin vasta sitten suuni.
"Saisinko juoksuttaa Royta? Julia sanoi, että joitakin hevosia on juoksutettu, mutta en tiedä Roysta." Kysyin.
"Royta on juoksutettu joskus sen koulutusvaiheessa, en menisi varmuuteen. Toisaalta sekin olisi varmasti hyvä opettaa. Osaisitko sinä?"
"Kyllä minä muutamaa aloittelevaa hevosta olen juoksuttanut. Luulisin osaavani" Vastasin.
Piste antoi luvan. Lähdin kävelemään oritallia kohti, hain riimunarun ja lähdin kohti orien tarhoja. Roy tuli heti tarhan portille vastaan.
"No niin, poika. Lähdetäänpäs kokeilemaan uutta juttua" Sanoin sille ja napsautin riimunarun riimuun kiinni.
Talutin sen talliin hoitopaikalle, koska olin kuullut sen liikkuvan karsinassa vähän liikaakin hoidon aikana.
Taputin Royta nopeasti ja hain sen harjapakin. Tullessani takaisin Roy seisoi yhä samassa asennossa ja vilkaisi minua kuullessan askeleeni.
Näin nuoreksi, ja vieläpä oriksi aika rento tapaus!
Puhdistin siis Royn kaviot ja harjasin sen ripeästi puolessa tunnissa. Juuri kun oli hakenut juoksutusliinan, Minttu tuli Jamin karsinasta syli täynnä heiniä.
"Aloititteko te jo heinien jaon? Odottakaa, minä vien vain Royn karsinaan!" Sanoin kiireesti ja rupesin jo irrottamaan Royta hoitopaikalta.
"Ei sinun tarvitse, me muut voimme hoitaa tällä kertaa jos haluat juoksuttaa Royta,"Minttu sanoi ja lähti hakemaan lisää heinää.
"Kiitos, en olisi muuten varmaan ehtinytkään,"vastasin ennenkuin Minttu katosi nurkan taakse.
Laitoin Roylle siis riimunarun kiinni ja talutin Royn kenttien ja maneesin suuntaan. Maneesiin vilkaistuani päätin etsiä toisen paikan, vaikka maneesi olisikin ollut ihanteellinen, sen oli täynnä. Kentälläkin oli esteratsastusharjoitus meneillään, mutta koulukenttä oli tyhjä. Ei se varmaankaan haittaisi, jos käyttäisin sitä hetken? Voisin kuitenkin poistua jos joku sitä tarvitsee.
Talutin siis Royn koulukentälle ja otin juoksutusliinan esiin. Roy hamusi sitä ensin ihmeissään, mutta näytti tajuavan kun laitoin sen suitsiin kiinni. Otin suitsien ohjat vielä pois turvallisuuden vuoksi. Aluksi kävelytin Royta kenttää ympäri lämmittelyksi. Roy liikkui hyvin ja meinasi välillä lähteä ravaamaankin.
"No, ehkä sinä olet nyt valmis, sanoin roylle ja hätyytin sitä juoksutusraipalla liikkelle. Roy mulkoili aluksi ihmeissään ja oli lähdössä suoraan uraa pitkin eteenpäin, mutta kun liina ei antanut periksi tyytyi ravaamaan ympyrää. Hetken aikaa Royta katseltuani päätin antaa sille hieman enemmän liinaa ja hoputtaa sitä laukkaamaan.
"Hop, laukkaa!" Komensin sitä ja näpäytin ilmaa sen takana. Roy näytti tuntevan komennon ja nostikin laukan. Royn laukka näytti kuitenkin koko ajan kiihtyvän, joten pysäytin sen vähitellen, ensin raviin, sitten käyntiin ja lopulta hitaaseen laahustukseen. Kun Roy oli pysähtynyt, vaihdoin juoksutusliinan toiseen kuolaimeen kiinni, ja vaihdoin suuntaa. Roy kävelikin nätisti, mutta edelleen sama, se halusi päästä kovempaa. Kun kiihdyttely-yritykset olivat loppuneet, nostin ravin ja annoin enemmän liinaa. Roy lähti samantien kiitoravia eteenpäin, ja olisi nostanut laukan, ellen olisi pitänyt raippaa sen edessä estämässä. Lopulta päätin antaa sille kunnon laukan vielä loppuun, ja vedin raipan pois välistä. Roy lähti kauheaan pukkilaukkaan, ja vedin liinaa lyhemmälle rauhoittaakseni sitä. Hetken päästä Roy vaihtoikin askellajia käyntiin, ja minä puolestani kiinnitin ohjat takaisin, otin liinan pois ja lähdin ohjista taluttamaan pari kierrosta ympäri kenttää.
Näin, että kentälle oli tulossa kouluratsastajia, joten olin valinnut hyvän ajan lopettaa. Vein Royn portille, ja menimme takaisin talliin. Kiinnitettyäni Royn karsinaan, koska hoitopaikalla oli jo joku tallin työntekijöistä Domin kanssa hain harjapakin ja harjasin Royta melkein tunnin. Samalla tajusin myös kellon olevan paljon, minun pitäisi mennä kotiin syömään. Sanoin moikat muille tallitytöille, Pisteelle ja Roylle ja lähdin kävelemään kotiin.

Vastaus:

Ei se haittaa, ymmärrän kyllä :) Tarina oli kuitenkin oikein hyvä ja pituudeltaan erinomainen ! Ja idea oli myös todella hyvä, vaikka tosin Roy varmasti onkin pyörinyt liinassa joskus aikaisemminkin :D Kuitenkin mukavaa luettavaa :)

Nimi: Awi
Kotisivut: http://awipiirtaa.suntuubi.com

04.01.2016 19:42
Awi & Lotta

Saavuin pyörällä Reven pihaan. Olin ollut aamulla hieman tylsistynyt ja siksi olikin mainio aika lähteä tallille. Menin tammatallin ovesta sisään. Ensitöikseni hain luudan, lakaistakseni tallikäytävän, joka todella kaipasi sitä. Siinä työskennellessäni Claire asteli talliin taluttaen Rosaa.
-Hei, tervehdin hymyillen. Claire vastasi tervehdykseeni ja jatkoi:
-Kiva, kun laikaisit tallikäytävän... Minulla ei nimittäin olisi ollut siihen aikaa.
Claire alkoi puuhtastelemaan Rosan kanssa ja minä päätin tänään hakea Lotan hoidettavaksi.

Suuri tamma katseli minua rauhallisesti tarhassa. Se antoi itsensä helposti kiinni ja lähti mielellään vierelläni talliin. Silitin mennessä tamman kaulaa. Minua miellyttivät suuret lempeät, mutta osaavat hevoset, Lotta oli juuri sellainen. Vein Lotan karsinaan, sillä Claire oli laittanut Rosan hoitopaikalle. Harjasin Lotan huolellisesti, puhdistin kaviot ja hain varusteet. Varustaminenkin kävi helposti. Tamma seisoi aloillaan koko hoidon ajan. Täytyy kyllä myöntää, että mielelläni ratsastin ja hoidin rauhallisia hevosia, mutta välillä on aivan pakko saada ratsastettavaksi joku hieman haastavampi, eihän sitä muuten kehittyisi. Otin varusteeni karsinan ulkopuolelta ja puin ne päälleni. Avasin karsinan oven ja talutin Lotan ulos, josta jälleen siirryin sisätiloihin, nimittäin maneesiin, sillä arvelin kentän pohjan olevan kova.

Kiristin satulavyön ja kiipesin satulaan. Käytin pohkeita kevyesti. Lotta lähti rentoon käyntiin. Katselin maneesia, seiniä ja no, kaikkea, mitä maneesissa voi katsella. Oli pitkä aika siitä, kun viimeksi olin ratsastanut maneesissa. Se oli silloin, kun asuin Tallinnassa ja olin ratsastamassa kaverini hevosella. Maneesi varsin mukava paikka ratsastaa, sen huomasin. Muutama kierros meni käynnissä. Annoin merkin Lotalle, se siirtyi raviin. Ravissa vaihdoin suunnan ja lähdin verryttelemään tekemällä voltteja. Joku oli jättänyt maneesin jumppa sarjan, jossa oli muutama ristikko ja puomeja. Tietysti minun oli kokeiltava sitä, sillä olihan Lotta hyvä esteillä. Lähestyin ravissa sarjaa. Lottan meni sen helposti. Muutaman kerran otin sen ravissa, mutta sitten päätin ratsastaa sman laukalla. Puomien väliin jäi aika pitkiä raviaskelia, joten uskoin laukka-askeleetkin mahtuvan. Nousin kevyeen istuntaan. Lotta hyppäsi ristikot vaivatta. Tein muutamia laukka tehtäviä ja lopuksi vielä ravissa ratsastin kolmikaarista. Siirsin tamman käyntiin ja taputin kaulaa. Loppukäyntien jälkeen ratsastin kaartoon. Laskeuduin alas satulasta.

Kello oli jo paljon, kun talutin Lotan karsinaan. Riisuin varusteet ja harjasin Lotan. Koska oli hevosten sisään tuonnin aika, jätin Lotan karsinaan. Hain muutaman tammoja sisään Pisteen avuksi. Lähdin väsyneenä, mutta tavallaan virkistyneenä tallilta kotiin pyöräni valo himmeästi hehkuen.
Loppu!

Vastaus:

Todella hienosti kirjoitettu tarina ! Kirjoitusvirheitä en löytänyt juurikaan ja olit hyvin kertonut kaiken, ilman että mikään jäi juuri uupumaan :) Lisäilen tämän Lotan päiväkirjaan !

Nimi: Awi
Kotisivut: http://awipiirtaa.suntuubi.com

29.12.2015 09:57
Awi & Leonardo

Viileä tuuli löi vasten kasvojani, kun astuin isän autosta ulos.
-Millonkas tulen hakemaan? isä kysyi.
-Soitan sitten, vastasin vain ja kiirehdin oritalliin. Olin jo oppinut tuntemaan Reven paikat ja pärjäsin nyt itsekseni. Minun ei tarvinnut enää kysellä kaikesta. Olin päättänyt mennä juoksuttamaan Leonardoa, joten hain ponin riimun ja menin hakemaan sitä tarhasta. Hoidin sen hoitopaikalla. Muita tallityttöjä ei näkynyt. Oli ihanan rauhallista. Menin satulahuoneeseen hakemaan orin suitsia. Loimien takaa kuului rahinaa. Hiivin varovasti lähemmäs ja kurkkasin sydän pomppoillen loimien taakse. Koira hypähti esiin. Säikähdin ensin, mutta sitten aloin nauramaan ja rapsutin iloisen bordercollien turkki.
-Olet varmaankin Lucky, tuumin äänen. Otin Leonardon suitset ja juoksutusliinan. Palasin hoitopaikalle, jossa varustin orin. Laitoin kypärän päähän ja lähdin Leonardoa taluttaen kentälle.

Jäin kentän keskelle seisomaan ja annoin narusta tilaa Leonardolle, jotta se saisi hieman verrytellä. Se asteli rauhallisesti muutaman kierroksen ja pyysin sitä raviin. Huomasin hetken kuluttua, että kenttä oli yöpakkasten jäljiltä roudassa ja oli aika kova. Annoin Leonardon ravata vielä hetken liinassa, mutta epäilin, ettei sen kavioille olisi hyväksi laukkaaminen... Vein Leonardon vielä maastoon. Kuljimme erään pellon reunaa pitkin. Nurmi kiilsi huurteessa. Kannustin Leonardoa ravaamaan ja hölkkäsin sen vieressä. Kilpailuvietti laukesi ponissa. Se yritti juosta nopeammin, kuin minä ja onnistuikin siinä. Pysähdyin huohottaen ponin vierelle. Se töykki minua, ikään kuin ilmoittaakseen haluavansa ravata lisää. Maiskautin ja poni lähti jälleen raviin. Se yritti laukkaakin, mutta pidätin sitä. Seisohduimme jälleen. Katsoin taakse huomaten, että talli oli jo kaukana. Käännyimme takaisin ja etenimme rauhallista käyntiä tallille.

Harjasin ponin huolellisesti ja pesin hikiset jalat. Loimitin orin ja vietyäni sen tarhaan palasin siivoamaan karsinan. Mätin talikolla likaisia puruja. Kottikärryt täyttyivät nopeasti, joten kävin tyhjentämässä ne lantalaan. Hain vielä puhtaita puruja tilalle ja menin ulos. Kännykkäni soi. Vastailin isän lauseisiin:
-Moi... Niin... No tule hakemaan... Joo... Moikka!
Pian meidän auto kaarsi pihaan ja astuin sisään. Aloin innostuneesti kertoa isälle, mitä olin tehnyt tallilla. Ajoimme Leonardon tarhan ohi ja vilkuttelin ponille.
Loppu!

//Nämä, mun tarinat on aika lyhyitä, mutta yritän saada pidempää aikaan ensikerralla :)

Vastaus:

Todella ihana että on Leonardollakin toimintaa :) Eikä haittaa yhtään, sillä tämäkin oli ihan hyvän pituinen ja hyvin kirjoitettu :) Lisäilen Leonardon sivuille tämän !

Nimi: Takku

23.12.2015 20:11
Takku ja Nelson #2

Kaarroin pyörälläni tallipihaan. Lukitsin mustan maastopyöräni pyöräparkkiin ja kiiruhdin sateesta ja tuulesta sisään. Suljin oven perässäni, ettei sisälle tulisi niin kylmä. Oritallissa oli suurinosa hevosista sisällä, joten maneesissa ei taitanut olla hirveästi ruuhkaa. Olin varannut minulle ja Nelsonille puolet isosta maneesista tunniksi kello 15-16. Kello näytti 14:34, joten minulla olisi vielä hyvin aikaa laittaa ori kuntoon.
Nelson seisoskeli karsinassaan juoden vettä. Se oli onnistunut likaamaan itsensä pyöriskelemällä turpeessa ja heinissään. Orilla oli suupielillä ruokaa ja se lipoi huuliaan vaaleanpunaisella kielellään.
- Anthon on kanssanne samaan aikaan maneesissa, Piste sanoi tullessaan karsinalle, jonka edessä katselin vakiohevostani.
- Onko siis Anthon Nelsonin isä? kysyin naiselta uteliaana.
- Joo on, hän sanoi ja lähti hymyillen toisen hevosen luo. Otin mustan nahkariimun koukusta ja vaaleansinisen riimunnarun. Avasin karsinanoven ja astuin sisään karsinaan. Nelson hörähti ja annoin sille hevosnamin. Laitoin riimun orin päähän ja sidoin sen vetosolmulla kalteriin ja kävin noutamassa harjapakin ripeästi. Otin kumisuan ja rapsutin ensin vähän Nelsonia, jonka jälkeen aloin pyöritellä reippaasti sukaa. Kesäkarva alkoi jo irrota, joten keräilin välillä kasoja karvoja käsiini ja laitoin käytävälle odottamaan kulkuaan roskiin. Harjasin orin karvan kumisualla ja juuriharjalla läpi, mutta kumisukaa en käyttänyt vatsalla, jaloissa enkä päässä. Putsasin kaviot ja tarkistin kengät, jotka pysyivät hyvin kavioissa. Hain normaalit yleissuitset ilman alaturparemmiä ja koulusatulan, sekä pintelit.
Käärin pintelit ripeästi ja aloin laittaa satulaa orille. Nostin sen selkään ja liu'utin kohdilleen. Suoristin huovan ja kiristin vyön, jonka jälkeen laitoin riimun kaulalle ohjien kanssa. Sain kuolaimet helposti sujautettua hevosen suuhun ja nostin niskahihnan korvien yli. Kiinnittelin kaikki remmit ja kiristin vähän satulavyötä. Iskin kypärän päähäni ja vedin ratsastussaappaat jalkoihini. Laitoin vielä hanskat käsiini ja otin riimun pois orin kaulalta. Otin ohjat molempiin käsiini ja avasin karsinanoven kokonaan auki, etteivät esimerkiksi jalustimet jäisi ovenpieliin kiinni ja aiheuttaisi vaaratilanteen.

Maneesiin päästyäni hengähdin ja asetuin kaartoon. Päädyssä oli Anthon parikymppisen miehen liikuttamana. Tervehdimme nopeasti hollanniksi ja sitten hän jatkoi orin liikutusta kaikessa rauhassa. Kouluaidat oli laitettu keskelle maneesia rajaamaan tila kahdeksi alueeksi, joten tulisimme pysymään kumpikin omilla puolillamme.
Laitoin ohjat kaulalle, kiristin vyön ja vedin jalustimet alas. Laitoin varpaani jalustimeen ja ponnistin ylös. Pääsin kapuamaan satulaan ja etsin syvimmän kohdan. Mittasin jalustimet ja tarkistin satulavyön. Kaiken ollessa kunnossa, otin ohjat käsiini melko löysästi ja painoin pohkeeni hellästi orin kylkiin. Se lähti kiltisti uralle energisenä, mutta oli kokoajan hallittavana. Nautin liikkeistä ja totuttelin ison orin liikkeisiin rauhassa. Tein välillä muutamia pysähdyksiä sinne tänne. Nelson käveli tasaisesti ja virheettömästi uralla ja otteli pieniäkin käden ja koko kehon liikkeitä. Eihän se minulle tietenkään niin hyvin mennyt kuin esimerkiksi talliapulaisilla, mutta mielestäni kumminkin ihan hyvin. Tein muutamia ympyröitä, joilla ori taipui hyvin kropastaan, eikä puskenut ulospäin, mutta pysyi eteenpäinpyrkivänä ja kaarella. Se nosteli välillä häntäänsä ja askelsi tyylikkäästi kuin neiti. Rapsutin välillä oria säästä kiitokseksi, josta se näytti nauttivan aika paljon.
Kun olin iäisyyden työskennellyt käynnissä, nostin pitkällä sivulla ravin. Nelson pyrähti raviin kuin pikkulintu ja aloin keventää. Menin ensin vähän sekaisin, mutta pääsin nopeasti rytmiin. Orilla oli melko isot raviaskeleet ja ne olivat liihottelevat, mutta kumminkin melko tasaiset. Keventäminen oli helppoa, mutta harjoitusravissa oli hieman hankaluuksia istua pomppimatta. Ympyröillä Nelson kulki parhaiten, sillä se sai silloin aina pistää parastaan.
Anthon maneesin toisella laidalla teki laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Katselimme heitä hetken kun kävelimme Nelsonin kanssa löysin ohjin. Keräsin ohjat takaisin käsiini ja puristin pohkeeni orin kylkiin. Se nosti ravin ja tälläkertaa pysyin rytmissä hyvin mukana. Tein muutaman ravipysähdyksen, jotka sujuivat hyvin.
- Laukataanko? kysyin hiljaa hevoselta. Se hörähti innoissaan, vaikkei se varmaan sanan merkitystä tajunnut. Naurahdin ja annoin laukka-avut.
Nopeasti ori nosti laukan ja alkoi tasaisesti laukata. Pysyin hyvin kyydissä ja sain orin pidettyä hallinnassa helposti, eikä kääntämisellä ympyröillekkään ollut mitään ongelmia. Ainoa ongelma oli ensimmäinen hidastaminen raviin, sillä annoin vähän liian rajut avut ja ori nosti päätään ja teki pikkuruisen pukin mielenosoitukseksi. Rauhallisesti annoin avut orille ja tälläkertaa se hidasti raviin ja siitä käyntiin. Taputin hevosta kaulalle ja kehuin sitä. Nostin ravin ja aloin rennosti loppuravailla, sillä loppu häämötti jo. Ravailin rennosti maneesissa uralla ja tein rentoja ympyröitä saadakseni Nelsonin verryteltyä hyvin. Hidastin käyntiin ja kävelin lopuksi rennosti ohjat melko löysänä.
Asetuin kymmenen minuutin kuluttua kaartoon ja laskeuduin satulasta. Löysäsin vyön, nostin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta. Anthon oli lähtenyt muutama minuutti sitten maneesista, joten olin nyt yksin. Lähdin taluttamaan Nelsonia talliin.
Tallissa riisuin Nelsonilta varusteet ja jätin ne odottamaan karsinan ulkopuolelle. Kylmäsin orin jalat ja sillä välin aloin sukia sitä kiitokseksi. Juuriharjalla harjasin hikeä pois ja lopuksi laitoin sille ohuen loimen. Otin kylmät pois ja ennen lämpimien laittoa putsasin kaviot. Yksi kenkä oli löystynyt, joten painoin mieleeni mikä kavio ja käärin lämpimät paikoilleen. Annoin orille palan porkkanaa ja jätin sen karsinaansa, jonka joku oli siivonnut meidän ollessa maneesissa.
- Piste! hihkaisin kun näin naisen käytävällä. Hän pysähtyi ja kääntyi.
- Nelsonin yksi kenkä on löystynyt melko reilusti tämän päivän ratsastuksen aikana. Se liikkui ihan puhtaasti, mutta ajattelin että haluat tietää sen olevan löystynyt. Oikea etukavio, selitin.
- Kiitos kun kerroit, kengittäjä tuleekin huomenna niin saa kiinnittää kengän uudestaan, sillä Nelson meinaa tiputella kenkiään melko usein, Piste nauroi ja hymyili.
Menin satulahuoneeseen putsaamaan varusteita. Satula oli siisti, joten laitoin sen telineeseensä. Otin satulasaippuaa ja aloin putsata suitsien jokaista nahkaosaa, mutta en purkanut niitä osiin. Pesin kuolaimet ja asetin lopuksi suitset koukkuunsa niputettuani ne. Viikkasin muutaman loimen jotka olivat tulleet pesusta ja käärin pinteleitä laatikosta. Harjasin ulkona suojat puhtaaksi irtohiekasta ja vein pesuun yhden likaisen satulahuovan. Hain orin karsinalta Nelsonin nahkariimun, jossa oli yhä edelleen ne siniset toppaukset. Putsasin riimunkin huolellisesti ja vein sen paikoilleen. Kaiken ollessa siistiä, nappasin reppuni mukaani ja menin ulos. Lähdin pyörällä takaisin kotiin, sillä huomenna olisi jouluaatto.

Vastaus:

Huhhu, oikeen hyvä tarina :) Todella hyvin olet saanut kirjoitettua eikä virheitäkään ollut melkeinpä lainkaan (1 vai 2 löytyi) :D Pituudeltaan hyvin ja ihanasti kaikki kuvailtuna ! Oikein mukava tarina :)
Pystyisitkö liikuttelemaan Danny Boyn tässä joku päivä ? Ei ole pakko olla estetreeni, että maastoilu ja kaikki käy, kunhan tuollekin kilpa-uran päättävällekin saatais jotain tekemistä ;)

Nimi: Claire

22.12.2015 16:34
Heräsin kun herätyskello soi kello 6. Laitoin tallikampeet päälle ja lähdin polkemaan tallille pyörällä. Onneksi asuin vain parin kilometrin päässä. Pian kaarroin tallin pihaan. Heti noustuani pyörän selästä 2 koiraa, Bordercollie ja tolleri piirittivät minut. Jostain muistin koirien nimiksi Gary ja Lucky. Moikkasin niitä ja pian koirat juoksivat takaisin L:n muotoiseen rakennukseen. Arvelin sen olevan talli. Hetken mietittyäni kävelin niiden perässä. Tallissa on Piste.
"Hei vain! Sinä taidatkin olla Claire. Tervetuloa tallillemme. Haluatko auttaa Orien ruokinnassa? Samalla voisit vähän tutustua niihin"Piste tervehti
"Moikka, sinä olet varmaankin Piste. Ja autan mielelläni! Sanoin.
Piste antoi ohjeet ja aloimme töihin. Menin ensin kauniin, rautiaan oriin karsinalle. Karsinan ovessa luki Kingi. Katsoin oikean rehumäärän ja menin muitta mutkitta sisään. Kingi kääntyi katsomaan, kuka sen karsinaan tuli ja laitoin nopeasti rehut kippoon. Kingi alkoi rohmuamaan ruokaansa heti.
Siirryin seuraavan karsinaan, jossa asui nähtävästi Bali. Heti sisälle päästyäni Bali tunki hakemaan ruokaansa, ja laitoin ruoat nopeasti kippoonsa. Suraavaksi vein ruoat seurankipeimmälle hevoselle tähän mennessä, Lennielle. Lennien jälkeen huomioni kiinnittyi upeaan kimoon, Shawiin. Vein sillekkin ruoan ja siirryin Scotin luo. Hetken päästä olin ruokkinut 7 hevosta: Kingin, Balin, Lennien, Shawin, Scotin, Oliverin ja Levin. Piste ruokki parhaillaan Bastia, joten menin Bastista seuraavaan karsinaan. Oreo, luki karsinan ovessa. Mittasin ruoat ja astuin sisään. Oreo oli nähtävästi kirjava. Mukava yllätys. Oreo tuli heti luokseni ja tönäisi minua päällään. Olin kaatua, mutta sain tukea seinästä. Nousin pystyyn ja silitin Oreota. Se oli todella kaunis. Olisin halunnut jäädä vain silittämään sitä, mutta Oreolla oli varmasti jo nälkä, ja kippasin ruoan Oreon ruokakulhoon ja menin viimeiseen karsinaan.
Karsinassa olikin pieni poni. Karsinan oven mukaan Leonardo. Leonardo hörähti, kun näki ruoan tulevan. Vein ruoan ja menin pois.
"Noniin, sitten viedään tammat ensin ulos. Muut hakevat oriit."Piste kertoi.
Lähdimme tammatallin suuntaan. Vastaan tulivat muut tallitytöt. Hymyilin heille, ja avasin tammatallin oven. Piste kertoi pikaisesti tammoista, ja käski sitten aloittaa työt. Menin ensimmäiselle karsinalle, jossa oli Montana. Riimu naruineen riippui karsinan ovessa. Montana vain nuuhkaisi minua, kun menimme ulos. Ulkona oli aika pimeää vielä. Lähdin kohti tarhoja Montanan kanssa, kunnes Piste huusi: "Ei sinne! Siellä on orilaitumet!Tähän suuntaan!" Käännyin nolona takaisin ja sainkin Montanan oikeaan tarhaan. Sitten hakemaan seuraavaa hevosta.
Kaiken kaikkiaan ehdin viemään Amyn, Rosan, Sunnyn, Melodyn, Pinkin, Veran, Allyn, Millyn ja Calan tarhoihin. Yhdeksän aikoihin myös muut tallitytöt tulivat auttamaan tammojen tarhauksessa. Lähdimme siis viemään heiniä tarhoille. Otin heinää täyteen. Samoin näytti tekevän myös Minttu. Minttu, Julia, Taru ja Bella suuntasivat kohti oritarhoja, Minä, Takku, Piste ja Awi kohti tammoja. Lähdin tarhoista vasemmalta katsoen ensimmäiseen tarhaan. Avattuani tarhan, Montana ryntäsi suoraan eteeni ja alkoi hamuamaan heiniä sylissäni. Hätisten sen pois ja vein heinät tarhan keskelle kasaan.
Siivottuani Veran, Lunan, Rachelin, Montanan, Melodyn ja Amyn karsinat sain pisteeltä luvan liikuttaa joitakin näistä hevosista, joiden karsinat olivat jo siivottu. Nappasin erään karsinan ovesta riimun ja riimunarun. Karsina oli Rachelin, joten päädyin myös hakemaan Rachelin. Rachel odotti tarhassaan ja mutusteli heinää. Haku sujui ongelmitta ja talutin Rachelin käytävän hoitopaikalle. Harjattuani ja varustettuani sen aloin miettiä mitä teen. Kenttä oli jo varattu, kilpailevat oriit harjoittelivat siellä. Lopulta päädyin lähtemään maastoon. Kysyin Pisteeltä reiteistä, sain ohjeen kääntyä ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, ja kulkea sitä kunnes tulen tilalle vievälle tielle, josta näkyykin jo laitumille. Talutin Rachelin ulos ja nousin ongelmitta selkään. Rachel toimi loistavasti, ja huomasin sen olevan erityisesti pohjeavuille hyvin herkkä. Lähdimme maastoreitille, joka suuntasi metsään. Muistin ohjeet ja käännyin oikeaan suuntaan.
Pitkän aikaa kävelimme täydessä hiljaisuudessa, kunnes eräs tallin työntekijä tuli jollakin oreista vastaan. Ori luimisteli, hyppi ja vikuroi päästäkseen Rachelin luokse. Käänsin Rachelin reilusti polun sivuun helpottaakseni orin ja tallityöntekijän ohimenoa. Rachel luimisteli orille, mutta rauhoittui sen kadottua näkyvistä. Jatkoimme matkaa syvemmälle metsään. Olin aika keskittynyt Racheliin, joten huomasin kun se horisti korviaan ja tuijotti jonnekkin kaljujen puiden ja puskien taa. Sydämeni alkoi hakkaamaan. Eikai siellä voi olla karhua? Ei Hollannissa kai ole niitä... mietteeni keskeytti kuitenkin nuori saksanhirvi, joka juoksi polun yli. En ollut ollnkaan varautunut siihen, että Rachel ottaisi askeleen, tai no, oikeastaan loikan taaksepäin. Liu'uin selästä alas. Hetken mietin mitä tapahtui ja tajusin Rachelin säikähtäneen sitä hirveä. Nyt Rachel höristeli ja katsoi alas minua päin. Miksi siellä maassa olet? Jatketaan matkaa! Se tuntui ajattelevan. Silitin sen päätä ja nousin takaisin selkään. Loppumatkan ravasimme,sillä ei ollut mitään häiriöitä, joita pelätä. Saavuimme tien laitaan. Katsoin vasemmalle, josta näkyikin hyvin tallille. Menimme reipasta käyntiä laidunten ohi, joissa ei ollut hevosia.
Kello oli puoli 1, kun saavuin tallille. Tuuli paukautti tallin oven auki,ja Rachel säpsähti sitäkin, mutta olin varautunut enkä pudonnut. Tallissa riisuin varusteet harjasin sen. Rachel oli hiestä märkä, joten laitoin sille verkkoloimen.
Seuraavaksi lähdin hakemaan Amya liikuttaakseni sen. Tarhan portilla törmäsin Pisteeseen.
"Miten ratsastus meni?" Piste kysyi.
"Ihan hyvin, paitsi Rachel säikähti hirveä ja putosin. Ja tallin pihassa se säikähti ovea, kun se aukesi," kerroin.
Piste naurahti ja sanoi:"Unohdin kertoa, että Rachel saattaa säikkyä aika herkästi asioita. Onneksi et satuttanut itseäsi. "
"Niin, onneksi en, mutta nyt minun pitää lähteä kotiin auttamaan jouluvalmisteluissa. Nähdään sitten... joulun jälkeen,"Sanoin.
Laitoin pyöräilykypärän päähän, nousin pyörän selkään. Melko onnistunut ensimmäinen tallipäivä.

//Tämä viesti nyt tuli ainakin päivän myöhässä mutta toivon ettei se haittaa :D

Vastaus:

Aivan mahtava tarina ja oikein mielekästä luettavaa :) Ihanasti kuvailit kaikkea ja kirjoitusvirheitäkään ei ollut paljoa. En vain tiedä että kenelle tarinan lisäisin :D Mutta kai mä jonkun keksin tai laitan useammalle ;) Hyvää työtä !

Nimi: Takku
Kotisivut: http://takuntalli.suntuubi.com/

18.12.2015 15:19
Takku ja Nelson #1

Seisoskelin ulkona sateessa. Katselin Nelsonia, uutta vakiohevostani. Piste oli jo esitellyt minulle koko tallit ja tallipihan, joten olin yksin nyt. Hymyillen katselin Nelsonia, joka antautui rapsutettavaksi aidalta. Otin riimunnarun aidan tolpasta ja sammutin sähköt langoista. Menin sisäpuolelle ja naksautin riimuun riimunnarun. Avasin portin ja talutin rauhallisen oriin pois sieltä. Suljin portin huolallisesti ja napsautin sähköt päälle. Lähdin taluttamaan vakkariani kohti oritallia.

Tallissa talutin oriin sen omaan karsinaan, joka sijaitsi melko keskellä tallirakennusta. Muut oriit katselivat karsinoistaan eri-ilmeillä, jotkut söivät, jotkut vain toljottivat uteliaina. Avasin karsinanoven ja talutin Nelsonin sisään. Suljin sen melkein kokonaan ja sidoin hevosen kiinni kalteriin vetosolmulla. Pujahdin oven välistä ja suljin sen. Rauhallisesti katselin hevosia ja kävelin satulahuoneeseen.
Satulahuoneessa etsin tavarapaljoudesta Nelsonin tavaroita. Mutisten löysin viimein sen tavarat ja otin harjapakin käsiini. Siisti harjapakki ja muutenkin satulahuone oli oikein siisti. Suljin oven kun lähdin huoneesta.
Palattuani karsinalle jätin harjapakin ulkopuolelle oven viereen, jotta se ei olisi kenenkään tiellä. Otin kumisuan ja menin karsinaan jutellen oriille rauhallisesti. Se lepuutti takastaan kun aloitin hierovan pyörivän liikkeen kumisualla. Kävin kaikki muut kohdat läpi sillä, paitsi pään, mahan ja jalat. Seuraavana otin juuriharjan ja aloitin harjauksen kaulalta. Pitkin vedoin harjasin oria ja putsasin suan välillä piikkisukaan. Nelson seisoi vain aloillaan ja välillä hamuili taskujani kerjätäkseen. Toruin sitä lempeästi ja jatkoin harjausta. Nelsonilla ratsastaisi joku tallityöntekijöistä puolen tunnin kuluttua, joten minulla oli hyvää aikaa laittaa ori valmiiksi. Siirryin harjaamaan jalkoja kurasta ja pyyhin pyyhkeellä välillä sen jalkoja märimmistä mudista, sillä harja menisi muuten piloille. Sain jalatkin oikein hyvin siistittyä ja siirryin mahaan. Siinä meni hetki, mutta Nelson ei onneksi hangoitellut vastaan jollen painanut harjaa kovasti. Pään sukiminen oli helppoa, sillä ori oli niin rauhallinen ja kiltti. Annoin sille pienen hevosnamin ja laitoin harjan pois. Otin kaviokoukun, jonka päässä oli pieni harja. Nostin kaviot yksitellen ja putsasin ne kunnolla. Harjasin irtoroskat vielä ja tarkistin kenkien pidon. Kengitys oli vasta uusittu, sillä kaviot eivät vielä olleet edes kasvaneet kengitysmitoista. Kengät pysyivät hyvin joka jalassa ja ne olivat sopivat. Seuraavana siirryin selvittämään harjaa ja häntää. Harjassa ei mennyt kauaa, mutta hännän kanssa sain tapella ja käyttää paljon selvityssuihketta. Erityisesti keskelle kerääntyi takkukasoja, joten sain aikani selvitellä häntää. Leikkasin siitä noin viitisen senttiä pois ja suljin lopulta harjapakin. Kiikutin sen satulahuoneeseen ja nappasin mukaani koulusatulan ja kanget. Otin vielä neljät pintelit ja pintelipatjat.
Satulan laitoin telineeseen karsinan ulkopuolella, niin kuin suitsetkin. Otin ensimmäisen pintelin ja -patjan. Käärin pintelit nopeasti oriin jalkoihin ja otin seuraavana satulan. Aikaa olisi alle kymmenen minuuttia, joten ihan mukavasti vielä. Nostin satulan korkean puoliverisen selkään ja liu'utin sen paikoilleen. Suoristin valkoisen huovan ja kiristin vyötä. Tarkistin satulan olevan kunnolla ja otin sitten kanget käsiini. Laitoin riimun kaulalle ja samoten kahdet ohjat. Monimutkaiset kuolaimet sain Nelsonin suuhun oikein ja nostin niskahihnan sen korvien yli. Kiinnittelin kaikki remmit sopiviksi ja huokaisin helpotuksesta sen tehtyäni. Tallityöntekijä saapui alle minuutin kuluttua ja kiitti minua. Hän tarkasti varusteet ja kehui niiden olevan sopivasti. Vilkutin heille ja menin hakemaan kottikärryt ja talikon.

Pysäytin kottikärryt karsinan eteen ovelle ja aloin heitellä lantaa ja märkiä kuivikkeita sinne. Työ oli melko hidasta, sillä Nelson oli kova poika näköjään levittämään sotkuja kaikkialle. Takaseinällekin se oli onnistunut viskomaan lantaa, joten jouduin irrottamaan ne talikolla. Sain putsattua karsinan ja asettelin kuivikkeet tasaiseksi patjaksi karsinaan. Vein kottikärryt tyhjennettyäni ne lantalaan. Jätin talikon myös sinne ja hain seuraavaksi vain vesiämpärin ja tiskiharjan. Aloin pesemään vesi- ja ruokakuppia ahkerana ja sain ne melko puhtaaksi. Putsasin muutamasta tyhjästä karsinastakin ne, sillä miksi en olisi avuksi?
- Pystyisitkö lakaisemaan vielä käytävän tänään? kuului ääni takaatani.
- Joo tietty. Nelson on ratsuna tällähetkellä, joten kyllä tässä aikaa on, naurahdin tuntemattomalle miehelle. Hän hymyillen lähti kävelemään ulos kädessään harava. Näköjään lehtiä haravoimaan...
Tyhjensin likavedet viemäriin ja palautin tavarat paikoilleen. Otin luudan ja aloin harjata lattiaa puhtaaksi kuivikkeesta ja muusta roskasta. Roskat keräsin kasoihin ja otin lapiolla roskakasat mukaani. Kuljetin ne isoon roskikseen ja ihailin aikaansaannostani. Nelsonilla ratsastanut nainen talutti hevosen juuri talliin kun olin vienyt lapion paikoilleen.
- Hei taas! Voin hoitaa Nelsonin jos sinulla on joku kiire? ehdotin hymyillen naiselle.
- Ainahan apu kelpaa. Minun pitääkin lähteä. Dank je wel! hän sanoi ja lähti toiselle karsinalle, jossa odotti musta ori valmiina varusteet päällä.

- Hei Nelson. Aika ottaa varusteet pois, tokaisin orille ja otin riimun ja -narun karsinan ulkopuolelta koukusta. Laitoin riimun kaulalle ja sidoin narun vetosolmulla kalteriin. Otin kanget pois ja harjasin pään ennen kuin laitoin riimun päähän. Jätin kanget koukkuun hetkeksi ja siirryin ottamaan satulaa pois. Avasin vyön, nostin satulan pois ja laitoin sen telineeseen karsinanoveen. Otin pintelitkin pois ja käärin ne rullalle. Vein varusteet paikoilleen ja otin matkaani kylmäyssuojat ja harjapakin.
Käärin kylmät oriin jalkoihin ja aloin sukia sitä. Hikinen hevonen uupuneena kuorsasi välillä katkonaisesti silmät kiinni, mutta välillä se jaksoi katsella ympärilleen. Suin sen juuriharjalla kokonaan läpi ja otin kylmät pois. Putsasin kaviot ja laitoin Back on Trackin tallisuojat oriille. Hain sille hikiloimen ja laitoin sen Nelsonille. Otin riimun pois ja jätin oriin karsinaan, jonne se saisi pian heinää.
Satulahuoneessa putsasin varusteet pikaisesti. Pesin jalustimet ja kuolaimet ja putsasin suitset varsinkin kunnolla. Satula ei ollut ollenkaan likainen, joten en putsannut sitä. Otin reppuni nurkasta ja menin ulos. Äitini odotteli jo parkkipaikalla ja hyppäsin pelkääjän paikalle.
Loppu!

//Joo vähän kämänen ja hoidin tällä kertaa vain Nelsonia, mutta seuraavan kerran hoidan muitakin :)

Vastaus:

Oikein hyvän pituinen tarina ja hienosti olit kirjoittanut, ilman että juuri tuli kirjoitusvirheitä lainkaan vastaan :) Ja on hyvä että kirjoitat vain yhdestä kerrallaan niin saan tämän Nelsonin päiväkirjaan ilman että siinä kerrottaisiin muista kuin orista itsestään ;) Mutta voi muillekin kirjoitella tottakai =)
Mutta mahdottoman hyvän pituinen ja oli kiva että siellä oli hieman hollanninkieltäkin ujutettuna tarinaan ;)

Nimi: Awi
Kotisivut: http://awipiirtaa.suntuubi.com

28.11.2015 09:12
Awi & Levina

Laskeuduin bussin portaat alas. Kello oli puoli kymmenen ja oli vielä hieman hämärää. Katselin ympärilleni ihastuneena. Edessäni aukesi upea tallipiha. Olin hieman hätääntynyt, kun en tiennyt mihin minun pitäisi mennä. Kävelin eteenpäin. Jäin arpomaan kahden tallirakennuksen välille. Kumpaan menisin? Takaani kuului askelia, ja käännyin. Näin nuoren naisen joka hymyili minulle.
-Hei. Minä olen Piste... hän sanoi. -Olet varmasti Awi. Tule näytän sinulle Levinan. Saat hoitaa sen ensin. Sitten voit siivota karsinat.
-Okei, vastasin jännittyneenä.

Piste oli vienyt minut talliin, joka oli suurin koskaan näkemäni talli.
-Tämä on kuin palatsi! henkäisin ihastuneena.
-Totta, kyllähän tammojen kelpaa täällä elää. No, niin. Tuo on Levina. Piste sanoi ja näytti eräässä karsinassa olevaa tammaa. -Se on odottanut siinä sinua... Varuste huoneesta löydät sen satulan ja muut tavarat. Ei varmaan ole kysyttävää. Vai kuinka?
Pudistin päätäni. -Ei... Kyllä minä pärjään.
Piste meni. Minä hain ensin Levinan varusteet. Ne löytyivätkin todella helposti. Sitten menin Levinan karsinaan. Laitoin sille riimun ja harjasin sen. Se käyttäytyi lauhkeasti, kuin lammas. Taputin sen kaulaa. Hain varusteet ja varustin sen.

Kentällä ei ollut ketään. Nousin satulaan ja ratsastin käyntiä muutaman kierroksen. Sitten annoin Levinalle pohkeita ja se siirtyi raviin. Ratsastin erilaisia kuvioita. Tunsin itseni kovin tärkeäksi saadessani ratsastaa Levinalla. Se oli hieno tunne. Ratsastin laukkaakin. Kaikki meni yllättävän hyvin. Ratsastettuani noin tunnin palasin talliin. Vein Levinan ratsastuksen jälkeen tarhaan. Siivosin karsinoita. Siinä tuli kuuma. Olin väsähtänyt, kun viimein istahdin heinäpaalin päälle ja söin evääni. Söin ne hitaasti. Sen jälkeen palasin jälleen luudan varteen. Lakaisin tallikäytävän. Vein tarhoihin heinää. Piste ilmestyi jälleen taakseni.
-Hei taas! hän sanoi. -Mitenkäs sujui?
-Kyllähän tuo meni, vastasin. -Levina on aika ihana...
-Haluatko sen vaikioksi?
-Enpä tiedä, minun täytyy tutustua muihinkin hevosiin ensin, vastasin.
Piste hymyili. Hymy oli merkkinä yhteisymmärryksestä.
-Kai tulet jatkossakin? hän kysyi.
-Totta kai. Mutta olen pahoillani, että tämä ensimmäinen kerta oli vähän tälläinen, kun en tiennyt oikein mitään...
-Ei se mitään.
Katsoin kelloa.
-Ohoh se on jo noin paljon. Anteeksi minun täytyy nyt mennä... Lupasin olla kotona puoli yksi.... Heippa!
Hymyilin vielä lähtiessäni.

//Taisi tulla vähän tylsä, anteeksi.//

Vastaus:

Todella hyvänpituinen tarina ja ihana oli lukea :) Puheenvuoroja oli melko paljon lopussa, mutta ei lainkaan tylsä ;)
Lisäilen tämän Levinan päiväkirjaan !

Nimi: Julia van Doren
Kotisivut: http://https://www.flickr.com/photos/wbeem/3507053007/in/photostream//

26.11.2015 13:39
Nii ja kuvaksi voisin ottaa tuon ^

Vastaus:

Lisään ;)

Nimi: Julia van Doren

26.11.2015 13:38
Hei !

Olin 100 vuotta epäaktiivisena, mutta löysin tieni takaisin ja haluan kirjoittaa !! :D Tässä siis teksti Arnoldille, johon muuten ihastuin täysin !

Ajoin tallipihaan uudella valkoisella autollani, nyt oli merkkinä audi, kun vanha bmw:n romu oli irtisanonut itsensä, mutta se ei enää haitannut. Aviomies oli tyytyväisenä itse lähtenyt töihin kun ei tarvinnut tästä eteenpäin kuskata minua mihinkään. Tallipihassa parkkeerasin samalle paikalle mihin aina parkkeerasin ennenkin, vaikka nyt olikin ollut taukoa.
Tapasin tallissa Pisteen, jonka kanssa vaihdoin pitkät kuulumiset, halit ja sen sellaiset. Hän oli iloinen nähdessään minut, mutta oli kiireissään kaiken kanssa että emme kauaa kerinnyt keskustelemaan. Olin hieman pihalla kaikesta ja hevosiakin oli vaihtunut. Olin aivan surullinen Empire of Lacsporin menetyksestä lähipäivinä, mutta se on elämää. Piste kuitenkin ohjasi minut hoitamaan Arnoldia, tuota komeaa koulupuolen tulevaisuuden lupausta, johon kyllä ensimmäisen 10 minuutin tutustumisen jälkeen rakastuin täysin. Tämän herrasmiehen kanssa oli ilo toimia ja hoitaa, eikä tarvinnut juuri murehtia varsamaista käytöstäkään. Taputtelin sitä vähän väliä kaulalle ja olin aivan haltioissani kun sain sen kiiltävän puhtaaksi. Kävin hakemassa sen varusteet ja kun ne oli puettuna Arnoldille, hain vielä hanskat ja kypärän ja lähdin pihalle treenailemaan. Ilma oli hieman painostava, mutta elin toivossa ettei sataisi. Ratsastelimme koulukentällä, jossa oli ihana pitkästä aikaa mennä. Tauon jälkeen oli kuitenkin lihakset huonossa kunnossa ja kävimme vain perusjuttuja tunnin ajan, jonka jälkeen vein orin talliin ja riisuin sen varusteet. Hienosti meni treeni ja Arnold oli oikein sopiva hevonen palauttelemaan minua takaisin tähän arkeen.
Kun Arnold oli takaisin tarhassa sadeloimi päällään, menin jutustelemaan muiden tyttöjen kanssa ja muistelemaan vanhoja aikoja ja keskustelemaan nykyajan menosta. Monet olivat uusia tuttavuuksia, mutta se ei haitannut lainkaan, todella mukavia kaikki !


Ja minulla olisi sitten vielä esittelyteksti :
Olen 25vuotias nainen, joka on juuri saanut perheenlisäystäaviomiehensä kanssa. Eli nuoren tytön kotiäiti, joka käy ahkerasti Rêvessä hoitelemassa hevosia ja auttamassa tallin kanssa muutenkin. Lapsi saattaa olla mukana välillä rattaissa tai muuten ja mitä enemmän vain kasvaa niin sitä enemmän tulee roikkumaan äitinsä mukana tallilla. Omistautunut tallityttö Rêvelle, eli muilla talleilla ei ole. Muuten kuitenkin varakkaasta perheestä, joten nuoruuteen kuuluu omat hevoset, vaikka niistä luopuminen tuli vastaan sairaanhoitajakouluun lähtiessä. Aviomies toimii kuitenkin nyt elättäjänä ja Julia on pääasiassa kotona, jota rakastaa myös sisustaa.
Oikein mukava olen mielestäni ja helppo on tulla toimeen. Hiljaista kiusallista hetkeä tuskin tulee, sillä olen sanavalmis ja hyvin toimeentuleva kaikkien kanssa. Rohkeuttakin löytyy, enkä jää turhia kyhnyttämään hiljaa itsekseni.

Kiitoksia jos saan palata :)
Ja ennen tosiaan pelkkänä Juliana, mutta nyt on jo sukunimikin :D

Vastaus:

Ah, ihanaa että olet palannut ! :) Ja kiva saada tekstiä Arndoldille, lisään tuon, mutta menee vain hetken päähän että se on täyttänyt, eikä osu muita juttuja samalle päivälle :D
Lisään sinut myös Toiminta -sivulle teksteinesi ;)

©2017 Rêve de Haussea || Virtuaalitalli - suntuubi.com